Suomi ilman naamiota

Suomi ilman naamiota on suomalaisen kommunistin Otto Wille Kuusisen jatkosodan aikana Neuvostoliitossa kirjoittama kirja. Propagandaksi tarkoitettu teos julkaistiin vuonna 1943 suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. Se sisältää voimakasta arvostelua Saksan rinnalla sotaa käynyttä Suomea kohtaan. Teos on julkaistu uudelleen vuonna 2006 Johan Beckman Instituten kustantamana.

Kirjan sisältö

Kirja paljastaa Suomen neuvostovastaisen politiikan alkujuuret, todeten Suomea hallitsevan porvariston taantumuksellisen koplan olevan täynnä kansalliskiihkoista vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan. Kirjassa todetaan entisten tsaarin upseerien, kuten Mannerheimin, muuttuneen uskollisesta tsaarinvallan palvelijasta, Venäjältä Suomeen siirryttyään, suomalaisiksi kansalliskiihkoilijoiksi.

Kirja kertoo Suomen rahavallan ahneudesta ja sen epäonnistuneesta pyrkimyksestä anastaa sotatoimin Neuvosto-Karjalan luonnonrikkaudet, varsinkin sen suunnattomat metsärikkaudet. Karjalais-suomalainen kansa tuli silloin kokemuksesta tuntemaan, että suur-Suomi on pieni, mutta ahne ja suurikitainen peto, joka on valmis nielemään kaikki luonnonrikkautemme ja ennen kaikkea vihreän kultamme.

Kuusinen kertoo kirjassaan miten Suomi valjastettiin Saksan imperialististen sotavankkurien eteen kytkemällä Suomi Saksaan taloudellisin ja poliittisin sitein. Saksan kapitalistit myivät Suomeen tuotteitaan mielellään ja paljon, mutta eivät tahtoneet ostaa suomalaisia tuotteita.

Kuusinen kirjoitti myös vuoden 1929 maailman talouspulasta, joka aiheutti Suomen rahavallalle niin suuria vaikeuksia, että se päätti järjestää terroristisen fasistiryntäyksen sälyttääkseen pulan rasitukset työväenluokan ja talonpoikien harteille. Suomen rahavalta nostatti sanomalehdissä raivokkaan neuvostovastaisen kamppailun, jonka avulla lapualaiskonnat komennettiin lyömään hajalle Suomen ammattijärjestön ja kaikki vasemmistolaiset työväenjärjestöt. Lapuan liikkeen johdon otti Kuusisen mukaan käsiinsä Suomen armeijan yleisesikunta, jolloin kenraali Walleniuksesta tuli fasistien joukkohulinan ja tihutöiden järjestäjä. Helsingin suurpankkien johtajat ottivat suorittaakseen lapualaishulinan rahoituksen.

Kuusinen kertoo fasistiroistojen tuhonneen työväenjärjestöjen sanomalehtien kirjapainoja ja huoneistoja, ottaneen kiinni satoja sosialisteja pahoinpidellen ja häpäisten heidät. Useita murhattiin ja toisia kuljetettiin itärajalle ja heitettiin Neuvostoliiton puolelle.

Kuusinen kertoo neuvostovastaisen sodan valmisteluista, maan aseteollisuuden kehittämisestä ja Suomen armeijan aseistuksen vahvistamisesta, 40 rakennetusta lentokentästä, jotka enimmäkseen sijaitsivat pitkin Neuvostoliiton rajaa. Kuusinen kertoo myös Mannerheimin linjasta, josta oli tehty vuoden 1939 syksyyn mennessä valmis sotilaallinen hyökkäystukikohta Neuvostoliittoa vastaan.

Kuusinen kertoo kirjassaan, että huolimatta Suomen lukuisten rautabetonilinnakkeiden lujuudesta Karjalankannaksella uljaan Punaisen Armeijan joukko-osastot lyhyessä ajassa murskasivat ”Mannerheimin linjan" aiheuttaen Suomen armeijalle raskaan tappion.

Kirja kertoo uuden neuvostovastaisen sodan valmisteluista ja saksalaisten sotilaiden ja sotatarvikkeiden tuomisesta maahan, maassa vallitsevasta terroristisesta hirmuvallasta, poliittisten vankien näännyttämisestä nälkään, talouspulasta ja nälänhädästä.

Kirjan viimeinen luku käsittelee työtätekevän kansan vihaa ja aktiivisen vastarinnan kasvua todeten työtätekevien tyytymättömyyden sotaa kohtaan muuttuvan vihaksi ja suuttumukseksi sekä aktiiviseksi vastarinnaksi fascististen valtaherrain määräyksiä vastaan.

Lähteet

• Kuusinen, O. W. : Suomi ilman naamiota, Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Moskova, 1943
• Toim. Soikkanen Hannu: Tiennäyttäjät. Suomen työväenliikkeen merkkimiehiä Ursinista Tanneriin , Osa 3, Tammi, Rauma, 1968