Suoliameba
| Entamoeba histolytica | |
|---|---|
 Entamoeba histolytica |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Pääjakso: | Aitoameebat Amoebozoa |
| Alajakso: | Conosa |
| Osajakso: | Arkkiamebat Archamoebae |
| Heimo: | Entamoebidae |
| Suku: | Entamoeba |
| Laji: | histolytica |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Entamoeba histolytica |
|
| Katso myös | |
Suoliameba eli tieteellisesti luokiteltuna Entamoeba histolytica on parasiitti, joka elää ihmisen suolessa loisena. Entamoeba histolytica kuuluu Entamoeba sukuun Entamoebidae heimossa. Sen elinkiertoon kuuluu kaksi muotoa: kysta ja kudoksissa elävä trofotsoiitti. Koko ja muoto vaihtelee eri kantojen välillä, mikä vaikeuttaa lajin tunnistusta fenotyypin perusteella. Trofotsoiitit käyttävät ravinnokseen suolistobakteereita, punasoluja ja suolen seinämän soluja. Ne pystyvät erittämään proteiineja, jotka hajottavat kudosta ja punasoluja.[1]
Entamoeba histolytica on alkueläin, joka aiheuttaa amebiaasin, Suomessa tunnetaan myös nimellä amebapunatautina, maailmanlaajuisesti esiintyvän tartuntataudin. Trooppisilla alueilla suoliameba aiheuttaa hyvinkin usein esiintyvää amebapunatautia, joka tunnetaan myös pelkästään nimellä punatauti.[2] Infektiot keskittyvät trooppisille ja sub-trooppisille alueille, joissa hygienia ja infrastruktuuri ei aina toimi toivotusti. Matkustus vaikuttaa merkittävästi siihen, että tautia esiintyy maailmanlaajuisesti. Infektio leviää uloste-suu-reittiä, useimmiten saastuneen veden tai ruoan välityksellä. Oireiden ilmaantumiseen menee 1vk–4kk. Tauti voi ilmetä lievänä ripulina tai edetä syviksi kudosinfektioiksi, tavallisimmin maksa-absessiksi. Arviolta 40–50 miljoonaa ihmistä sairastuu vuosittain ja kuolleisuus on 40 000–100 000 potilasta. [1]
Patogeneesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amebiaasi saa alkunsa, kun ihminen nielee kystamuotoja saastuneessa vedessä tai ravinnossa. Ohutsuolen loppuosassa kysta avautuu ja vapauttaa trofotsoiitteja, jotka siirtyvät paksusuoleen. Trofotsoiitit kiinnittyvät suolen epiteelisolujen pintaan galaktoosi- ja N-asetyyliglukosamiinia sitovan lektiinin avulla. Näin E. histolytica pystyy aiheuttamaan suolen limakalvoon haavaumia, tunkeutumaan suolen seinämään ja leviämään verenkierron kautta muualle.[1]
Diagnosointi ja hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amebiaasin oireet riippuvat isännän immuunipuolustuksesta ja infektion laajuudesta. Itämisaika on tavallisesti 1 viikosta 4 kuukauteen. Amebakoliitti diagnosoidaan ulosteesta tehtävällä nukleiinihappo-osoituksella (PCR). E. histolyticaa ei voida erottaa E. dispar -lajista pelkän mikroskopian avulla.[1]
Akuuttia invasiivista amebiaasia hoidetaan metronidatsolilla. Tämän jälkeen annetaan suolen kystamuotoihin tehoava lääke, kuten paromomysiini, jotta tartunta poistuu kokonaan. Suomessa paromomysiini on erityisluvalla käytettävä valmiste. [1]
Kliinisten kantojen genetiikka ja virulenssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entamoeba histolytican kliinisiä kantoja on tutkittu vuoteen 2025 mennessä todella vähän ja erityisesti geenit, jotka vaikuttavat virulenssiin ovat pitkälti tuntemattomia. Joitakin tutkimuksia on kuitenkin tehty, ja niistä saadaan hyvää pohjaa ja suuntaa tuleville tutkimuksille. [3]
Korkean ja matalan virulenssin Entamoeba histolytica -kantojen RNA-sekvensoinnissa on tunnistettu neljä voimakkaasti yliekspressoitunutta geeniä, jotka erottivat korkean virulenssin kliiniset isolaatiot matalan virulenssin isolaateista. Tunnistetuiksi tulivat U2 (EHI_C00154), U15 (EHI_124550), U16 (EHI_107170) ja U18 (EHI_176850). Toiminnallisissa kokeissa osoitettiin, että erityisesti U15:n ja U16:n yliekspressio lisäsi trofotsoiittien selviytymistä oksidatiivisessa stressissä ja komplementtialtistuksessa sekä tehosti kiinnittymistä ja fagosytoosia, mikä tukee niiden roolia virulenssiin ja immuunivälttelyyn vaikuttavina tekijöinä. Jokaisen geenin yliekspressoituessa havaittiin lisääntynyttä kiinnittymistä ja tärkkelysjyvästen fagosytoosia. Tämän tutkimuksen rajoituksina on kuitenkin mm. käytössä olleiden kantojen monimuotoisuuden vähäisyys ja aiemman tutkimuksen vähäisyys, joka vaikeuttaa tulosten realistista suhteuttamista.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Heikkinen, Terho [ja 4 muuta]: Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet: Kirja 1, s. 391-394. Duodecim, 2020. ISBN 978-951-656-548-7
- ↑ WSOY Facta - Suoliameba[vanhentunut linkki]
- 1 2 Yasuaki Yanagawa, Manu Sharma, Shinji Izumiyama, Upinder Singh: Exploring virulence and stress response in Entamoeba histolytica : insights from clinical strains. Microbiology Spectrum, 2025-07, 13. vsk, nro 7. PubMed:40488464 doi:10.1128/spectrum.00506-25 ISSN 2165-0497 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suoliston parasiitti-infektiot, Siikamäki Heli, Kyrönseppä Hannu ja Jokiranta Sakari (pdf)
- ITIS: Entamoeba histolytica (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Entamoeba histolytica (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Entamoeba histolytica (englanniksi)
- Parasites In Humans: Entamoeba histolytica - Amoebiasis (englanniksi)