Subjektiivinen päivähoito-oikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa lasten oikeutta varhaiskasvatukseen, vaikka heidän vanhempansa eivät ole työssä kokopäiväisesti, opiskele päätoimisesti tai ole yrittäjiä.[1] Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta säädettiin vuoden 1985 päivähoitolain uudistuksessa, ja se on koskenut kaikkia alle kouluikäisiä lapsia vuodesta 1996. Vuonna 1973 lasten päivähoidosta säädettiin ensimmäisen kerran tavoitteena tarjota sitä kaikille yleisenä sosiaalipalveluna.

Sipilän hallitus muutti subjektiivista varpäivähoito-oikeutta niin, että se antoi kunnille oikeuden rajoittaa varhaiskasvatusoikeutta kokoaikaisesta 20 tuntiin viikossa esimerkiksi työttömien lapsilta.[1] Eduskunta päätti 11. joulukuuta 2019 poistaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoituksen.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]