Strictum jus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Strictum jus (lat., = ankara oikeus) on yleispäteviin, tavallisesti kirjoitetussa laissa oleviin oikeussäännöksiin perustuva oikeus. Jo roomalaiset asettivat vastakohdiksi strictum jusin ja kohtuudenmukaisuuden (æquitas), ja kaikkina aikoina on ollut suuri merkitys sillä kysymyksellä, missä määrin oikeutta käyttelevä viranomainen saa lieventää strictum jusia ottamalla kohtuusnäkökohtia huomioon. Milloin laki itse osoittaa hänelle tämän tehtävän, on asia yleensä selvä, mutta vastakkaisessakin tapauksessa jää näille näkökohdille usein jonkin verran tilaa, vaikkakin sääntönä on, ettei tuomari kohtuuden vaatimuksia tyydyttääkseen saa poiketa strictum jusin ohjeista. Sitä kohtuuttomuutta, joka voi johtua säädetyn oikeuden tarkasta sovelluttamisesta (summum jus summa injuria), on omiaan lieventämään armahdusoikeuden käyttäminen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Strictum jus, Tietosanakirja. Osa 9, palsta 83. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917