Stille Hilfe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Die Stille Hilfe für Kriegsgefangene und Internierte (Sotavankien ja internoitujen hiljainen apu), lyhyemmin Stille Hilfe, on saksalainen avustusjärjestö, joka perustettiin auttamaan toisen maailmansodan jälkeen pidätettyjä, tuomittuja ja paossa olleita natseja ja sotarikollisia.

Aluksi järjestö toimi maanalaisesti ja oli mukana auttamassa Adolf Eichmannin ja Josef Mengelen kaltaisia sotarikollisia pakenemaan Saksasta heti sodan jälkeen. Järjestö aloitti julkisen toiminnan 1951 ja sen johtajana toimi Isenburgin prinsessa Helene Elizabeth. Järjestön perustajajäseniin kuuluivat muun muassa entinen SS-Standartenführer William Spengler, joka toimi natsi-Saksassa RSHA:n osastonjohtajana ja SS-Obersturmbannführer Heinrich Malz, RSHA:n päällikön Ernst Kaltenbrunnerin henkilökohtainen avustaja.

Prinsessa Helene Elizabeth toimi myös keulakuvana, sillä hänellä oli hyvät suhteet aristokraatteihin ja myös katoliseen kirkkoon. Järjestö tuki sotaoikeudenkäynneissä tuomittuja natseja ja sotarikollisia ja heidän perheitään taloudellisesti. Oikeudenkäynneissä ja muutoksia hakiessa syytetyt saivat järjestöltä lakiapua.

Nykyisin järjestön keulakuvana on toiminut Gudrun Burwitz, Heinrich Himmlerin tytär.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.