Stille Hilfe
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Die Stille Hilfe für Kriegsgefangene und Internierte (Sotavankien ja internoitujen hiljainen apu), lyhyemmin Stille Hilfe, on saksalainen avustusjärjestö, joka perustettiin auttamaan toisen maailmansodan jälkeen pidätettyjä, tuomittuja ja paossa olleita natseja ja sotarikollisia.
Aluksi järjestö toimi maanalaisesti ja oli mukana auttamassa Adolf Eichmannin ja Josef Mengelen kaltaisia sotarikollisia pakenemaan Saksasta heti sodan jälkeen. Järjestö aloitti julkisen toiminnan 1951 ja sen johtajana toimi Isenburgin prinsessa Helene Elisabeth. Järjestön perustajajäseniin kuuluivat muun muassa entinen SS-Standartenführer William Spengler, joka toimi natsi-Saksassa RSHA:n osastonjohtajana ja SS-Obersturmbannführer Heinrich Malz, RSHA:n päällikön Ernst Kaltenbrunnerin henkilökohtainen avustaja.
Helene Elisabeth toimi myös keulakuvana, sillä hänellä oli hyvät suhteet aristokraatteihin ja myös katoliseen kirkkoon. Järjestö tuki sotaoikeudenkäynneissä tuomittuja natseja ja sotarikollisia ja heidän perheitään taloudellisesti. Oikeudenkäynneissä ja muutoksia hakiessa syytetyt saivat järjestöltä lakiapua.
Järjestön keulakuvana toimi myös Heinrich Himmlerin tytär Gudrun Burwitz.