Starlink

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Starlinkin logo
Ensimmäinen 60 satelliitin laukaisu 24. toukokuuta 2019.

Starlink on SpaceX:n kehitteillä oleva satelliitti-internetjärjestelmä. Konstellaatioon kuuluvia satelliitteja oli matalalla Maan kiertoradalla maaliskuussa 2023 toiminnassa yli 4 000.[1] Järjestelmän tavoitteena on tarjota koko maapallon kattava internet-verkko.


Suurimmillaan suunnitelmissa konstellaatio käsittäisi jopa 42 000 satelliittia, joista Yhdysvaltain telehallintovirasto oli syksyyn 2019 mennessä hyväksynyt 12 000.[2] Starlink oli beta-vaiheessa lokakuuhun 2021, jolloin sana ”beta” poistettiin kuvauksista.[3]

Järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Starlink on maailman ensimmäinen ja suurin satelliittien tähdistö, joka käyttää matalaa Maan kiertorataa tarjotakseen laajakaistainternetin. Hyödyntämällä kehittyneitä satelliitteja ja käyttäjälaitteistoa yhdistettynä ihmisen yleiseen kokemukseen sekä avaruusaluksista että kiertoradalla toimimisesta, Starlink pyrkii tarjoamaan nopean, alhaisen latenssin internetin kaikkialla maapallolla.

Toimitusjohtaja Elon Muskin mukaan tavoitteena on saada valtaosa Maan pitkän välimatkan valokuituliikenteestä siirtymään Starlinkin varaan ja lisäksi noin 10 prosenttia paikallisesta liikenteestä. Musk on maininnut, että avaruuden tyhjiössä valo liikkuu 40–50 prosenttia nopeammin kuin valokuidussa. Yhteyden viive on noin 25 millisekuntia. Muskin mukaan satelliittien välinen kommunikaatio on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin valokuituliikenne, joka edustaa monimutkaista verkkoa. Suurin osa muista satelliitti-internet-palveluista tulee yksittäisistä geostationaarisista satelliiteista, jotka kiertävät planeettaa 35 786 kilometrin korkeudella. Tämän vuoksi edestakaisen matkan data-aika käyttäjän ja satelliitin välillä (tunnetaan myös latenssina) on korkea, mikä tekee lähes mahdottomaksi tukea suoratoistoa, online-pelaamista, videopuheluita tai muita suuren tiedonsiirtonopeuden toimintoja.[4] Starlink on tuhansien satelliittien tähdistö, joka kiertää planeettaa paljon lähempänä Maata, noin 550 kilometrin etäisyydellä, ja peittää koko maapallon. Koska Starlink-satelliitit ovat matalalla kiertoradalla, latenssi on huomattavasti pienempi – noin 20 millisekuntia, kun perinteisten satelliittien latenssi on yli 600 ms. Starlink on ensimmäinen[5] kaupallisesti saatavilla oleva vaiheistettu ryhmäantenni. Starlink Kitin myyntipakkauksessa on kaikki verkkoon liittymiseen tarvittavat osat ja liittymisen voi tehdä muutamassa minuutissa. Tarvikkeita ovat Starlink, WiFi-reititin, kaapelit ja tukiasema. Laite suuntautuu itsestään, kunhan siitä on selkeä näkymä taivaalle.

Starlink kestää äärimmäistä kylmää, kuumuutta, rakeita, räntäsadetta, myrskytuulia ja jopa rakettimoottoreita. Starlinkiä käytetään välittämään kuvaa lautalta, johon Falcon 9 -kantoraketti laskeutuu.[5]

Starlink saapui Suomeen 21. marraskuuta 2022.[6]

Kustannusarvio ja liikevaihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Starlinkin rakentamisen kustannusarvio on vähintään kymmenen miljardia Yhdysvaltain dollaria. Sen ensimmäisen vaiheen on tarkoitus valmistua vuoteen 2027 mennessä. SpaceX:n arvion mukaan Starlinkin liikevaihto on yli 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2025. [2] SpaceX aloittaa Starlinkin kaupallisen toiminnan, kun kiertoradalla on 800 satelliitin konstellaatio. Heinäkuussa 2022 Starlink oli saatavissa 36 maassa.

Laukaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SpaceX:n Falcon 9 pystyy kuljettamaan 60 satelliittia kerrallaan. Ensimmäiset 60 satelliittia laukaistiin toukokuussa 2019.[4]

Laukaisuihin on tarkoitus käyttää Starshipiä sen valmistuttua.

Satelliitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset v1.0-satelliitit olivat massaltaan 260-kilogrammaisia ja kiersivät noin 350 kilometrin ratakorkeudella. Satelliitit käyttävät ionimoottoreita ja kykenevät itsenäiseen radan korjaukseen. Starlinkeissä on myös optiset avaruuslaserit. Niiden avulla Starlink pystyy lähettämään tietoa ilman paikallisia maa-asemia. [7]

Vastatoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siestarjoen asetehdas on kehittänyt Borštševik-laitteen, joka havaitsee Starlink-aseman 10 kilometrin päästä ja paikantaa sen 60 metrin tarkkuudella. Laite on otettu testikäyttöön erikoissotatoimialueella joulukuussa 2022.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Starlink.