Tippukivi
Tippukivi on puikkomainen muodostuma kalkkikiviainesta. Erityisen tippukiviluolan kattoon syntyneistä puikkomaisista muodostumista käytetään nimitystä stalaktiitti, kun taas niiden alapuolelle luolan pohjalle muodostuvista muodostumista käytetään nimitystä stalagmiitti. Stalagmiitti voi lopulta kasvaa kiinni stalaktiittiin, joten niistä voi muodostua yhtenäinen kivipylväs. Tippukivien muodostuminen voi kestää tuhansia vuosia ja ne voivat kasvaa jopa 20-metrisiksi.
Tippukiviluolia esiintyy erityisesti seuduilla, missä kallioperä on kalkkikiveä. Kalkkikivi koostuu enimmäkseen kalsiitista. Tippukivet muodostuvat, kun luolan katosta tippuu kalsiittipitoista vettä. Kiviaines voi saostua kattoon puikkomaiseksi muodostumaksi, joka muistuttaa muodoltaan monille tutumpaa jääpuikkoa.
Tippukivien muodostumisprosessi käynnistyy, kun sadevesi reagoi maaperän hiilidioksidin kanssa, jolloin muodostuu hiilihappoa. Pieneliöiden aineenvaihdunnan seurauksena maaperässä on noin 30 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin ilmassa. Hiilihappo liuottaa kalkkikiveä, ja kalkkikivestä vapautuvat kalkki- ja bikarbonaatti-ionit kulkeutuvat syvemmälle maahan. Osa niistä päätyy luolien kattoon. Veden haihtuessa ionit reagoivat luolassa olevan ilman kanssa. Tällöin ne alkavat saostua ja kalsiumkarbonaatti jähmettyy uudestaan kalkkikiveksi, josta muodostuu aluksi pillimäinen tappi, minkä jälkeen se alkaa kasvattaa kokoaan puikoksi. Kun alun pillimäisen muodostuman suuaukko tukkeutuu, vesi alkaa kulkea muodostuman ulkoreunoilla ja stalaktiitin muoto muuttuu porkkanamaiseksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tieteen Kuvalehti 14/2006
