Sormiaakkoset
Sormiaakkoset ovat erilaisia käsimuotoja, joilla viittomakielissä ilmaistaan puhuttujen kielten äänteitä tai kirjoitettujen kielten kirjaimia. Sormiaakkosilla sormitetaan eli tuotetaan usein sellaisia sanoja, joita on suoraan lainattu puhutuista kielistä viittomakieleen. Sormiaakkosilla sormitetaan varsinkin erisnimiä silloin, kun henkilöllä tai paikalla ei vielä ole omaa viittomaa tai viittomanimeä. Toisaalta sormiaakkosia käytetään myös useiden nominaalisten viittomien osana, ja kokonaisella viittomalla puolestaan viitataan johonkin käsitteeseen, ei pelkkään kirjaimeen tai kirjainjonoon.[1]
Sormiaakkoset vaihtelevat viittomakielestä toiseen. Suomalaisen viittomakielen sormiaakkoset ovat yksikätisiä, mutta esimerkiksi brittiläisen viittomakielen (BSL) sormiaakkoset ovat kaksikätisiä.
Kansainväliset sormiaakkoset on laadittu 1900-luvun puolivälin jälkeen suositukseksi sormiaakkosten kansainvälistämisestä. Kansainväliset sormiaakkoset ovat lähes samat kuin amerikkalaisen viittomakielen sormiaakkoset. Suomalaisessa viittomakielessä ryhdyttiin käyttämään kansainvälisiä sormiaakkosia eli niin sanottuja uusia sormiaakkosia 1970-luvulla. Vanhemmat kuurot saattavat kuitenkin edelleen käyttää vanhoja, ruotsalaisesta viittomakielestä peräisin olevia sormiaakkosia tai uusia ja vanhoja sormiaakkosia sekaisin.
Sormiaakkoset voidaan tuottaa joko kehon edessä eli niin sanottuun vapaaseen tilaan tai kuurosokean henkilön kanssa kommunikoidessa hänen kämmenpohjaansa. Tällöin kuurosokea vastaanottaja käyttää omaan vastaanottoonsa niin sanottua taktiilia kanavaa eli tuntoaistin ja liikeaistimusten antamaa viestinnällistä tietoa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jantunen Tommi 2003: Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki, Finn Lectura.
- ↑ Taktiilit sormiaakkoset.[1] (Arkistoitu – Internet Archive)Viitattu 30.9.2013.
