Sopimusrikkomus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sopimusrikkomus on sopimussuhteessa ilmenevä suoritushäiriö, jonka vuoksi sopimussuhteen kehitys ei ole odotetun mukainen. Se ei välttämättä johdu siitä sopijapuolesta, jonka suorituksessa se ilmenee, eikä vastapuoli vättämättä vaadi sen johdosta oikeudellisia seuraamuksia. Häiriötä nimitetään sen sopijapuolen sopimusrikkomukseksi, jonka vastuulla olevasta seikasta se johtuu, eikä siis sen rikkomukseksi, jonka suorituksessa se ilmenee. Sitä sopijapuolta, jonka suorituksessa häiriö ilmenee, nimitetään velalliseksi ja toista sopijapuolta velkojaksi. Sopimusrikkomuksen seuraamuksina käytetään velvoitteen tehosteita, joita ovat esimerkiksi hinnanalennus, luontoissuoritusta koskeva vaatimus, pidättämisoikeus, sopimuksen purku ja vahingonkorvaus. Sopijapuolten vastuun rajoittamiseksi on vedottu muun muassa liikavaikeuteen, mahdottomuuteen, ylivoimaiseen esteeseen ja edellytysoppiin perustuviin väitteisiin. Vastuuta rajoittavat myös kohtuullistaminen ja sosiaaliseen suoritusesteeseen vetoaminen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 768–770.