Sopimus Kaspianmeren laillisesta asemasta
Sopimus Kaspianmeren laillisesta asemasta on Kaspianmeren rantavaltioiden Azerbaidžanin, Iranin, Kazakstanin, Turkmenistanin ja Venäjän vuonna 2018 solmima sopimus, joka määrittelee Kaspianmerta ja sen käyttöä koskevia asioita. Sopimus allekirjoitettiin Aqtaw’ssa, Kazakstanissa 12. elokuuta 2018.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaspianmeren käytöstä on riidelty Neuvostoliiton hajoamisesta lähtien, jolloin alueelle syntyivät uudet valtiot Venäjä, Azerbaidžan, Kazakstan ja Turkmenistan. Maat ovat kiistelleet ja tehneet erinäisiä sopimuksia vesialueen jakamisesta. Kaspianmeren pohjassa on energiavarantoja, kuten useita öljykenttiä, joita kukin valtio haluaisi hyödyntää.[1]
Sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sopimuksessa päätettiin, että Kaspianmeri määritellään mereksi, vaikka se on joskus luokiteltu järveksi. Jos se olisi luokiteltu järveksi, olisi se pitänyt jakaa tasan kaikille. Mereksi luokiteltuna sopimus myöntää kullekin rantavaltiolle yli 28 kilometriä aluevesiä pinnalla sekä lisäksi 19 kilometriä yksinomaista kalastusoikeutta. Jokainen rantavaltiosta saa käyttää energiavarantoja omilta aluevesiltään.[2][3]
Aluevesien ulkopuolinen alue on yhteisessä käytössä. Meren pohja kuitenkin tullaan jakamaan jotenkin. Esimerkiksi Iranin presidentti Hassan Rouhani painotti, että tarkoista rajoista täytyy vielä sopia tulevaisuudessa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Russia, Iran, and three others agree Caspian status, but not borders Reuters. 12.8.2018. Viitattu 13.8.2023. (englanniksi)
- ↑ The Convention on the Legal Status of the Caspian Sea - A sea or not a sea: that is still the question | Norton Rose Fulbright www.nortonrosefulbright.com. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Viisi rantavaltiota sopi vihdoin Kaspianmeren laillisesta asemasta: Se on sittenkin meri! Yle Uutiset. 12.8.2018. Viitattu 13.8.2023.
- ↑ Caspian Sea deal may end long-held claims BBC News. 12.8.2018. Viitattu 13.8.2023. (englanniksi)
