Sophus Andersen
Sophus Emil Andersen (8. joulukuuta 1859 Kööpenhamina – 19. syyskuuta 1923 Kööpenhamina) oli tanskalainen säveltäjä ja musiikkikritiikko.[1]
Andersen opiskeli lapsena ensin pianonsoittoa isänsä Fritz Andersenin ja sitten viulunsoittoa Frederik Hilmerin johdolla. Vuonna 1877 hän pääsi ylioppilaaksi, minkä jälkeen hän opiskeli sävellystä Thorvald Hansenin ja laulamista Albert Meyerin johdolla. Myöhemmin Andersen itse työskenteli Meyerin konservatoriossa. Vuonna 1890 Andersen suoritti opettajatutkinnon ja aloitti työskentelyn opettajana Kööpenhaminassa. Vuonna 1906 hän sai kyvyistään sävellyksessä stipendin (Det anckerske Legat), jonka turvin hän opiskeli Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Lähi-idässä. København-lehden musiikkiarvostelijana hän toimi vuodesta 1892.[1]
Andersenin tuotanto koostuu enimmäkseen laulumusiikin teoksista, joiden joukossa on romansseja ja hengellisiä lauluja. Laajamuotoisempia hänen teoksistaan ovat 2den April (1901), Husmandskantate (1903) ja melodraama Historien om en Moder (1909) ja musiikki kansannäytelmään Barken Margrethe af Danmark (1919). Andersen meni 29. maaliskuuta 1899 Kööpenhaminassa naimisiin Alvilda Margrethe Victoria Olsenin (1859–1924) kanssa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Sophus Andersen Dansk Biografisk Leksikon
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
