Sonkajärven työväentalo
| Sonkajärven työväentalo | |
|---|---|
 Sonkajärven työväenyhdistyksen työväentalo. |
|
| Sijainti | Sonkakoski, Sonkajärvi |
| Valmistumisvuosi | 1913 |
| Tuhoutui | 1931 |
| Rakennuttaja | Sonkajärven Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
 |
|
Sonkajärven työväentalo oli Sonkajärven kunnan Sonkakosken kylässä sijainnut työväentalo, joka tuhoutui tuhopoltossa vuonna 1931.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sonkajärven työväenyhdistys perustettiin vuonna 1909. Talo valmistui vuonna 1913 Sonkakoskelle. Sisällissodan jälkeen taloa kunnostettiin, ja toiminta jatkui aina vuoteen 1931 saakka.[1] Yhdistys liittyi vuonna 1919 Suomen Sosialistiseen Työväenpuolueeseen mutta palasi vuonna 1924 jälleen SDP:n jäseneksi.[2]
Tuhopoltto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
3.–4. joulukuuta 1931 välisenä yönä talo sytytettiin palamaan. Tekijät, kaksi paikallista miestä, ilmoittautuivat itse nimismiehelle seuraavana päivänä. He olivat nauttineet yhdessä alkoholia ja miettineet lähestyvää itsenäisyyspäivää sekä työväentalolle itsenäisyyspäivän illaksi suunniteltuja tansseja, jotka heistä tuntuivat itsenäisyyspäivän herjaamiselta. Isänmaallisissa tunnelmissa he olivat sitten purkaneet suuttumustaan sytyttämällä talon tuleen.[2]
Asiaa käsiteltiin ensimmäistä kertaa käräjillä tammikuussa 1932. Syytettyjen asianajaja esitti, että teon motiivina oli ollut puhdas isänmaallisuus sekä halu suojella pitäjää turmiolliselta aatteelta. Tämän vuoksi syytteet piti hänen mukaansa hylätä, etenkin kun miehet katuivat sitä, että olivat tulleet rikkoneeksi lakia. Lisäksi juopumusta tuli puolustuksen mukaan pitää lieventävänä asianhaarana.[2]
Samoilla käräjillä Sonkajärven työväenyhdistystä alettiin syyttää kommunistiseksi. Talolla kerrottiin vietettävän siveetöntä ja juopottelevaa, huliganismiin rinnastettavaa elämää. Käsittelyä jatkettiin vuosien 1932 ja 1933 aikana. Lopputuloksena Sonkajärven työväenyhdistys lakkautettiin kommunistilakien nojalla, ja tuhopolttajat tuomittiin kumpikin vuoden vankeuteen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hyvönen, Onni: Pohjois-Savon Työväentalot. Kuopio: Pohjois-Savon Sos.dem. Kulttuurityöntekijät ry., 1988. ISBN 951-99956-5-X.
- ↑ a b c d Ruuskanen, Esa: Viholliskuviin ja viranomaisiin vetoamalla vaiennetut työväentalot. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2609-5. Teoksen verkkoversio.