Solbergfossin vesivoimalaitokset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Solbergfossin vesivoimalaitokset
Solbergfoss kraftverk
Ohijuoksutus toukokuussa 2017
Ohijuoksutus toukokuussa 2017
Valtio NorjaView and modify data on Wikidata
Sijainti Indre ØstfoldView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 59°38′13″N, 11°09′22″E
Sähköverkkoon 1924 [1]
Valmistunut 1925
Suunnittelija Bredo Greve (en)View and modify data on Wikidata
Omistaja Hafslund Produkssjon AS ja Statkraft
Operaattori Hafslund Eco Vannkraft (en)[2]View and modify data on Wikidata
Pato
Tyyppi gravitaatiopato, betonia
Vesistö Glomman vesistö
Joki tai koski Glomma
Valuma-alue 40 000 km²
Keskivirtaama 698 m³/s
Juoksutuskanavia 4
Tyyppi ylijuoksutus
Voimalaitos
Nimi Solbergfoss 1 & 2
Tyyppi jokivoimalaitos
Pudotuskorkeus 21,3 m [1]
Rakennevirtaama 1 200 m³/s [1]
Turbiinit 12 × Francis (8 MW)
1 × Francis (12 MW)
1 × Kaplan (100 MW)
Kapasiteetti 208 MW [1]
Vuosituotanto 946,4 GWh [1]
Kartta
Solbergfossin vesivoimalaitokset
Commons luokka

Solbergfossin vesivoimalaitokset (norj. Solbergfoss kraftverk, Mørkfoss-Solbergfossanlegget) ovat kaksi vesivoimalaitosta Glommajoessa Indre Østfoldin kunnassa Vikenin fylkessä Norjassa. Voimalat ovat jokivoimalaitoksia ja uudempi laitos on lisäksi tunnelivoimalaitos. Voimalaitokset omistavat Hafslund Produkssjon AS ja Statkraft yhdessä.[3][4]

Glomma on Norjan vesirikkaimpia jokia, jonka varrella sijaitsee yli kymmenen muuta vesivoimalaa. Joen tässä kohdassa on kohissut viisi peräkkäistä koskea, joista nimekkäimpiä olivat Solbergfoss ja Mørkfoss ja niiden yhteinen korkeusero oli noin 20 metriä. Alimman kosken patoaminen nosti joen vedenpinnan viisi kilometriä yläjuoksulle päin sijaitsevan Øyerenin vedenpinnan tasalle ja kaikki siinä välissä olevat kosket jäivät veden alle.[3][5]

Pato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Padon ohijuokutusporttia on raotettu toukokuussa 2006.

Pato sulkee Glomman alkaen sen oikealta rannalta ja ylittää jokea noin 150 metrin matkalta. Pato päättyy Solbergfoss 1:n voimalarakennukseen, joka sijaitsee joessa pitkittäin sen virtaussuuntaan nähden. Vesi otetaan voimalan sisälle joen vasemman rannan puolelta ja se purkautuu rakennuksen alta keskelle jokea. Tulokanavassa on kaksi pilaria, joiden varassa on silta. Patoa ja siltaa pitkin kulkee joen ylittävä tie (Solbergfossveien).[a]

Pato on betonista valmistettu gravitaatiopato, johon on rakennettu neljä ohijuoksutusporttia. Portit avataan nostamalla padon yläpuolella sijaitsevia patoluukuja ylöspäin, jolloin vesi juoksee padon ylitse.[b]

Yläjuoksulla sijaitseva Øyeren on kärsinyt useasti Glomman aiheuttamista tulvista ja niitä torjumaan on patoon myöhemmin lisätty neljäs portti ohijuoksutusten tehostamiseksi. Toiselle voimalalle kaivettu tunneli liittyi aluksi myös tulvien torjuntaan, mutta se on nyt valjastettu sähköntuotantoon. Kun vettä on joessa vähän, pysäytetään vanhemman voimalan vesiturbiineja tarvittava määrä. Siksi voidaan sanoa, että ykkösvoimalaa käytetään entien keväällä ja alkukesällä.[6][4]

  • Pato oikealta rannalta kuvattuna lokakuussa 2015.
    Pato oikealta rannalta kuvattuna lokakuussa 2015.
  • Padon perustukset näkyvät matalanveden aikana.
    Padon perustukset näkyvät matalanveden aikana.
  • Patoluukujen nostokoneisto
    Patoluukujen nostokoneisto

Voimalaitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesi purkautuu voimalan alla olevista aukoista maalistuussa 2017.

Solbergfoss 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitosrakennus on valmistunut vuosina 1924–1925 ja se sijaitsee joessa lähellä sen vasenta rantaa. Rakennus on ilmakuvasta mitattuna noin 150 metriä pitkä ja yli 30 metriä leveä. Sen on suunnitellut Bredo Greve.[3][a]

Voimalarakennuksessa toimii 12 samanlaista Francis-turbiinia, joiden sähkögeneraattorien tuotantokapasiteetti on noin 8 megawattia (MW) ja yksi Francis-turbiini, jonka kapasiteetti on 12 MW. Voimalan rakennevirtaama on 650 kuutiometriä sekunnissa (m³/s, tai 680 m³/s [6]) ja kun turbiinien yhteiskapasiteetti on 108 MW, muodostuu voimalan keskimääräiseksi vuosituotannoksi 431 GWh.[3][5]

Solbergfoss 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudemman voimalan onkalo ja siihen liittyvät tulo- ja poistotunnelit on louhittu kallioon, jotka sijaitsevat joen itäpuolella. Onkalossa toimii ainoastaan yksi Kaplan-turbiini, jonka halkaisija on 8,3 metriä. Siihen on kytketty generaattori, jonka halkaisija on 10,5 metriä. Yksikkö painaa 170 tonnia. Se lienee Norjan suurin vesiturbiini [7]. Turbiinin rakennevirtaama on 630 m³/s (tai 550 m³/s [6][5]), jolloin generaattori tuottaa sähköä noin 100 MW teholla ja sen vuosituotannoksi ilmoitetaan 618 GWh.[3][6][7]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Solbergfoss 1 valmistui 11 vuotta kestäneen rakentamisen jälkeen vuonna 1924. Se on Bredo Greven suunnittelema ja sen rakennuttajana olivat kunta ja Norjan valtio. Työmaa oli aikanaan Norjassa yksi suurimmista ja siellä työskenteli yhtä aikaa yli 700 työläistä. Sen pienimmät vesiturbiinit kehitettiin turbiiniteollisuuden ja Norges Tekniske Høyskolen yhteistyönä. Se sai aluksi tuotantoon seitsemän generaattoria, joiden määrää lisättiin myöhemmin kuudella ja joista viimeisin aloitti toimintansa vuonna 1959. Solbergfoss 2 rakennettiin maan alle kallioon louhittuun onkaloon. Siellä aloitti tuotantonsa vuonna 1985 yksi vesiturbiin.[3][6][8][4]

Vuonna 2003 aloitettiin vanhassa voimalassa seitsemän turbiinin peruskorjaukset, mutta vuonna 2011 huomattiin uudenmallisten juoksupyörien olevan hieman vanhoja tehokkaampia. Niiden avulla voidaan kohottaa sähköntuotantoa noin kolme prosenttia. Siksi suunnitelmia muutettiin ja nyt vaihdetaankin 12 turbiinin osat uusiin. Remontti tulee valmiiksi vuonna 2020.[9]

Rakennuskultturisesti arvokas kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohde on huomattu arkkitehtuurisesti arvokaaksi tehdasmiljööksi, joka edustaa teollistuvan Norjan kiihkeää aikaa 1900-luvun alussa. Sen tekniikka edustaa vuosisadan alun norjalaista osaamista.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Mitat on mitattu Bing-karttapalvelusta 27.3.2020.
  2. ↑ Padon yksityiskohtia on tutkittu Commonsin valokuvista 27.3.2020.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Solbergfoss nve.no. Oslo, Norja: NVE. Arkistoitu 28.11.2020. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  2. ↑ NVE's database of hydroelectric power plantsView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. ↑ a b c d e f Solbergfoss e-co.no. Oslo, Norja: Hafslund E-CO Vannkraft AS. Arkistoitu 7.7.2019. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  4. ↑ a b c d Rosvold, Knut A.: Solbergfoss I kraftverk Store Norske Leksikon. 26.6.2019. Oslo, Norja. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  5. ↑ a b c Solbergfoss II statkraft.no. Oslo, Norja: Statkraft. Arkistoitu 4.4.2019. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  6. ↑ a b c d e Solbergfoss nve.no. 17.08.2016. Oslo, Norja: NVE. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  7. ↑ a b Rosvold, Knut A.: Solbergfoss II kraftverk Store Norske Leksikon. 22.1.2019. Oslo, Norja. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  8. ↑ Solbergfoss I statkraft.no. Oslo, Norja: Statkraft. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)
  9. ↑ Solbergfoss 1 oppgradering e-co.no. Oslo, Norja: Hafslund E-CO Vannkraft AS. Arkistoitu 15.8.2020. Viitattu 27.3.2020. (norjaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Solbergfossin_vesivoimalaitokset&oldid=21327937”