Snellmanin koulu (Turku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Snellmanin koulu. Vasemmalla vuonna 1903 valmistunut ja vuonna 1920 kolmannen kerroksen saanut "kivikoulu". Oikealla vuonna 1901 valmistunut koulun voimistelusali. Kuvan ottamisen aikaan jo purettu Lindhin puukoulu sijaitsi etualalla kivikoulun edessä.

Snellmanin koulu Turussa Koulukadun ja Välikadun kulmassa sijaitsi kallioisen kukkulan huipulla ja oli Turun keskusta-alueen vanhin suomenkielistä perusopetusta antanut koulu. Edelläkävijänä se oli Turun kansakoulujen joukossa monissa asioissa suunnannäyttäjä.[1] Koulu oli aluksi nimeltään Välikadun koulu ja muuttui Snellmanin kouluksi vuonna 1928, jolloin moni muukin Turun koulu sai uuden nimen suurmiesten mukaan: Paikkarin koulusta tuli Topeliuksen koulu ja Torin koulusta Cygnaeuksen koulu.[2]

Oppilasmäärän vähenemisen takia koulun lakkautusta oli ajettu 1990-luvun lopulta alkaen.[3][4][5] Vuonna 2009 opetuslautakunta päätti koulun lopettamisesta siten, että 1.8.2011 koko koulu siirtyy Mikaelin erityiskoulun käyttöön.[6] Entisen Snellmanin koulun rakennuksessa on sen jälkeen toiminut Mikaelin koulu eli entinen "tarkkailukoulu". [7][8] Tarkkailukoulun erityisluokkia oli jo ollut koulun tontilla kadun varressa sijainneessa puukoulussa eli entisessä "Lindhin koulussa", joka purettiin 1970-luvulla.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ensimmäiset alkeiskoulut olivat vuonna 1817 perustettu ruotsinkielisille pojille tarkoitettu pedagogio, apteekkari Johan J. Julinin vuonna 1820 perustama ja aluksi vain suomenkielisille pojille tarkoitettu Bell-Lancaster-koulu sekä vuonna 1834 perustettu tyttöjen alkeiskoulu. Vuoden 1866 säädetyn kansakouluasetuksen jälkeen senaatti määräsi vuonna 1872 kaupunkeja perustamaan kansakouluja. Turun ensimmäinen kunnallinen kansakoulu oli vuonna 1872 perustettu Torin koulu, myöhemmin Cygnaeuksen koulu, joka sijaitsi kauppatorin laidalla.[9]

"Lindhin koulu"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ensimmäinen alun alkaen kansakouluksi suunniteltu tila oli kaupungin tilaama, mutta tynnyrintekijämestari Anders Lindhin omistama ja rakennuttama niin sanottu "Lindhin koulu". Puinen koulurakennus valmistui vuonna 1874 Koulukadun ja Välikadun kulmauksen tontille. Samalle tontille puukoulun viereen rakennettiin myöhemmin suuri kivinen koulutalo.[10] Kaupunki osti puukoulun myöhemmin itselleen. Kun tontille rakennettiin kivikoulu, vanha puukoulu jäi tarkkailuluokkien käyttöön. Rakennus purettiin 1970-luvulla.[11]

Kivinen koulutalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansakoulujen johtokunta ehdotti valtuustolle syksyllä 1899 kaksikerroksisen kansakoulun rakentamista Välikadun ja Koulukadun kulmatontille Lindhin koulun viereen. Syksyllä 1902 valmistui ensin koulua kiireellisempänä pidetty voimistelusali, sillä liikuntatilat olivat puuttuneet kaikilta joen länsipuolen kouluilta. Voimistelusalia uhkasi 1970- ja 1980-luvuilla purkutuomio, kun Eerikinkatua suunniteltiin jatkettavaksi Puistokadulle. Hanke kaatui kouluviraston vastarintaan.[12]

Uusi jyhkeä, kivinen koulurakennus valmistui syyskuun 1. päivänä 1903 ja oli valmistuessaan kaupungin ensimmäinen kivestä tehty kansakoulu.[13] Vuonna 1920 se sai kolmannen kerroksen, kun koulun oppilasmäärä jatkoi kasvuaan. Näin koulusta tuli aiottua suurempi. Sen piha oli kuitenkin jäänyt pieneksi, koska rinne putosi jyrkästi Puistokadun suuntaan eikä antanut mahdollisuutta laajentaa pihaa.[12] Jugendvaikutteisen päärakennuksen ja voimistelusalin oli piirtänyt kaupunginarkkitehti Arthur Kajanus. Korotuksen suunnitteli J. E. Hindersson.[10]

Koulutalon uutuuksiin kuului erillinen opettajainhuone, laulu- ja veistosalit sekä erillinen tila opetusmateriaalien säilytykseen. Kun kolmas kerros rakennettiin, koulu sai myös tyttöjen käsityösalin ja luonnontiedon luokan.[14]

Koulun pohjakerrokseen valmistui vuonna 1908 erikoisuus, joka nykyisin on kouluista kadonnut, nimittäin saunaosasto. Osastossa oli puolisen tusinaa pyöreää kylpypataa suihkuineen, ja se oli vuoteen 1912 saakka ainoa lajissaan, joten myös melkein kaikkien muidenkin koulujen oppilaat käyttivät sitä. Myöhemmin vastaavia rakennettiin muihinkin kouluihin. Aluksi lapsia kylvetettiin joka toinen viikko, myöhemmin kerran kuussa. Näin edistettiin hygieniaa, sillä vuosisadan alussa monissa turkulaiskodeissa oli puutteelliset mahdollisuudet peseytymiseen. Saunaosasto katosi koulusta jossain vaiheessa sotien jälkeen.[15]

Koulun moninaiskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snellmanin koulun rakennukset palvelivat monia koulumuotoja. Ennen sotia, kun koulussa oli vielä tilaa, siellä oli ruotsinkielisiä jatkoluokkia (1903–1937), kaupungin ruotsinkieliset tyttöreaaliluokat sekä tyttöyläkoulu (1903–1940). 1900-luvun alussa rakennuksessa oli myös suomenkielisiä jatkoluokkia ja iltakoulu.[16]

Yli tuhannesta oppilaasta alle sataan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuaikoina yli neljäsosa Turun kaupungin lapsista kävi koulua juuri Snellmanin koulussa. Kun alettiin kärsiä tilanpuutteesta, turvauduttiin vuorolukuun sitten, että osa kävi koulua aamupäivällä, osa iltapäivällä. Vielä 1950-luvun alussa Snellmanin koulu oli ruutukaava-alueen ainoa suomenkielinen kansakoulu. Tällöin siellä oli lähes 1100 oppilasta. Sen jälkeen oppilasmäärät alkoivat pudota, kunnes vuonna 2003 koulussa oli enää noin 90 oppilasta ja alettiin keskustella sen lakkauttamisesta.[17] Lakkautuspäätöksen koululautakunta teki vuonna 2009, ja 1. elokuuta 2011 myös koko kivikoulu siirtyy Mikaelin erityiskoulun käyttöön.[6]

Mikaelin koulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Mikaelin koulu

Vuodesta 1958 alkuperäisessä Snellmanin koulussa eli puukoulussa sijaitsi tarkkailukoulun luokkia. Ne oli tarkoitettu pahantapaisille oppilaille, jotka eivät älykkyyden perusteella kuuluneet apukouluun. Vuonna 1975 niistä muodostettiin hallinnollisesti itsenäinen Mikaelin koulu, jonka ala-asteen luokat lopulta valtasivat myös kivirakennuksen, kun Snellmanin koulu oli lakkautettu.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kunttu, Tapani: Opetusta kivimuurin suojassa - Snellmanin koulun vuosisata 1903 - 2003. Turun koululaitos, 2003. ISBN 952-5217-42-6.
  • Lavaste, Jaakko: Turun kansanopetuksen historiaa - 100 vuotta opetusta Snellmanin koulussa. Teoksessa: Kunttu, Tapani: Opetusta kivimuurin suojassa, s. 9-21. Turun koululaitos, 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kunttu, 2003, s. 7
  2. ↑ Lavaste, 2003, s.16
  3. ↑ Retrovideo: "Säästäkää Snellu!" Turun Sanomat. 8.9.2018. Viitattu 26.7.2023.
  4. ↑ Snellmanin koulun nimi jäänee pian historiaan Turun Sanomat. 6.1.2005. Viitattu 26.7.2023.
  5. ↑ Snellmanin koulu lakkauttamisuhan alla 15.9.2009. Yle. Viitattu 26.7.2023.
  6. ↑ a b Turun kaupunki: Snellmanin koulukiinteistön käyttöä koskevat järjestelyt 1.8.2010 lukien ah.turku.fi. 15.9.2009. Viitattu 31.8.2023.
  7. ↑ Opettajat 2022-2023 blog.edu.turku.fi. Viitattu 12.1.2023.
  8. ↑ Hannu Hallamaa: Katoavaa kouluperinnettä Ylioppilaslehti. 21.5.2012. Viitattu 26.7.2023.
  9. ↑ Lavaste, 2003, s. 11-12
  10. ↑ a b Turun koulut. Keskustan ulkopuolisten koulujen inventointi ja arvottaminen 15.6.2016. Turun kaupungin museokeskus, rakennusvalvonta ja kaupunkisuunnittelu. Viitattu 26.7.2023.
  11. ↑ Lavaste, 2003, s. 13
  12. ↑ a b Lavaste, 2003, s. 15
  13. ↑ Lavaste, 2003, s. 7,15
  14. ↑ Kunttu 2003, s. 29-30
  15. ↑ Lavaste, 2003, s.15-16; Kunttu, 2003, s. 78-79
  16. ↑ a b Lavaste, 2003, s. 17
  17. ↑ Kunttu, 2003, s. 16-17
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Snellmanin_koulu_(Turku)&oldid=21966341”