Skogerveienin kalliopiirrokset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Skogerveienin kalliopiirrokset
Helleristningene i Skogerveien
Sijainti

Skogerveienin kalliopiirrokset
Koordinaatit 59°43′30.98″N, 10°13′3.92″E
Valtio Norja
Historia
Tyyppi kalliopiirros
Aiheesta muualla

Skogerveienin kalliopiirrokset Commonsissa

Skogerveienin kalliopiirrokset sijaitsevat Drammenin kunnassa Buskerud läänissä Norjassa. Yhteensä 9 kalliopiirrosta muodostaa yhden kuvakentän, joka ajoitetaan vuosiin 6000−4000 eaa. eli sen tekijät elivät mesoliittista kivikautta kalastaen ja metsästäen. Piirrokset esittävät maa- ja merieläimiä. Kaksi löydetyistä kuvakentistä on haudattu kadun ja pihamaan alle.[1][2]

Kalliopiirrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löytyminen ja sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliopiirrokset sijaitsevat Drammenin asuinalueella osoitteessa Skogerveien 3:ssa ja Skogerveien 8:ssa. Piirroskenttiä on ollut kolme, joista kahta kutsutaan kirjoituksissa kentäksi A ja B. Piirroskentät löytyivät vuonna 1930 ja niitä tutki ensimmäisenä E.S. Engelstad vuonna 1931. Kolmannen kentän löysi Karl Vibe Muller vuonna 1969, kun samaisella asuinalueella rakennettiin tietä. Kuviot kopioitiin ja piirrokset peitettiin maalla. Vain kenttä A, jossa on 9 piirrosta, on nykyään nähtävissä. Eroosion vähentämiseksi kuviot on suojattu katoksella ja ne on ympäröity kivetyksellä.[2]

Piirroskentät ovat aikoinaan sijainneet rinnakkain merenrannalla. Paikka on nykyään 59 metriä merenpinnan yläpuolella. Jääkauden jälkeisen maankohoamisen vuoksi meri on nykyään melko kaukana silloiselta rannalta. Kenttien korkeuden perusteella ne arvioidaan tehdyn 6000−4000 eaa..[2][3]

Piirrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvakentässä (A) on 9 piirrosta, jotka on korostettu maalaamalla uurteet punaisella maalilla. Pohjoisin kuvio esittää eläintä, jolla on häntä, neljä jalkaa ja sydänmerkki. Eläimen vartalo on nelikulmainen, 49 senttimetriä pitkä ja 40 cm leveä. Se katsoo etelään. Toinen on ihmishahmoinen kuvio, joka sijaitsee metrin verran länteen. Se on 28 cm pitkä. Tämän viereen on piirretty 49 cm pitkä ja 22 cm leveä kala, jonka ruodot on merkitty näkyviin. Kalan lähellä sijaitsee puolikuun muotoinen kaareva kuvio. Kalan ja kaaren lähellä sijaitsee 48 cm pitkä nelijalkainen ja puolisuunnikkaan muotoinen eläin, jolle on piirretty kaksi korvaa. Kuudes piirros sijaitsee puolen metrin etäisyydellä edellisistä. Se esittää 88 cm pitkää eläintä, jolla on pitkä kuono. Samassa kohdassa on toinenkin kala, jonka ruodot näkyvät selvästi. Sen viereen on sijoitettu koukkumainen kuvio ja siitä metrin päässä sijaitsee suurin valakala. Se esittää hammasvalasta, jonka pituus on 2,4 metriä pitkä ja 62 cm leveä. Valaan ruhoon on piirretty verkkomaisesti täyteviivoja, joiden merkitys on yleensäkin tuntematon.[1]

Pohjoisempana on toinen piirroskenttä, jota Engelstad merkitsi kirjaimella B. Se on haudattu Skogerveienin alle. Kolmas kenttä, joka sijaitsee pohjoisempana, on peitetty soralla ja se sijaitsee pihamaan alla. Kaiken kaikkiaan kuvakentissä on 46 piirroskuviota, joista 14 esittää peuraeläintä. Peuraeläimistä vähintään 12 on tunnistettu hirviksi. Muita eläimiä ovat kettu, kaksi hammasvalasta, vesilintu ja näiden lisäksi 11 pyyntivälinettä.[1][2]

Piirroksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikkelsen, Egil: Østnorske veideristninger - Kronologi og øko-kulturelt miljø. Viking, 1977, XL. vsk, s. 147-201. Oslo: Norsk Arkeologisk Selskap. ISSN 0332-608X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 17.5.2015. (norjaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kulturminnesøk: Skogerveien
  2. a b c d Mikkelsen, Egil: Østnorske veideristninger, 1977, s.149
  3. Hesjedal, Anders: Veideristninger i Nord-Norge, datering og tolkningsproblematikk. Viking, 1992, LV. vsk, nro LV, s. 27−54. Oslo, Norja: Norsk Arkeologisk Selskap. ISSN 0332-608X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 1.6.2015. (norjaksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mikkelsen, Egil: Østnorske veideristninger – kronologi og økokulturelt miljø, Viking XL, Oslo, 1977