Sinkitys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sinkitys on metallin päällystämistä korroosiolta suojaavalla sinkkikerroksella. Sinkitysmenetelmänä on yleisesti käytössä sekä sähkösinkitys (elektrolyyttinen pinnoitus) että kuumasinkitys (kastaminen sulaan sinkkimetalliin). Sinkityksen korroosiolta suojaava vaikutus perustuu sinkin voimakkaaseen taipumukseen hapettua, eli sinkki on epäjalo metalli. Sinkin suojaava vaikutus on täysin riippuvainen sen paksuudesta (sinkki kuluu suojatessaan pinnoitetuttua jalompaa ainetta). Sinkillä on hyvä säilyvyys normaaleissa manner- ja meri-ilmastoissa, mutta se syöpyy nopeasti happamissa ilmastoissa, joita esiintyy teollisuusseuduilla tai saastuneiden kaupunkien ympärillä. Näihin sopii paremmin alumiini- tai alumiini–sinkki-seostus. Sinkitys vaatii pohjan puhdistuksen hyvin, ja puhdistukeen käytetään usein 10-prosenttista suolahappo–vesiliuosta. Varsinkin öljyt ja rasvat heikentävät sinkin tarttumista, jolloin sinkki irtoaa suojattavasta metallista. Sinkillä on myös tapana kuroa pienet aukot umpeen riippuen kerroksen paksuudesta.

Sinkitysmenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkösinkitys

Sähkösinkitys tarkoittaa metallisen kappaleen päällystämistä sähkön avulla sinkkikerroksella, jonka vahvuus on tavallisesti 8–12 µm[1]. Päällystäminen tapahtuu elektrolyysialtaassa useiden puhdistus- ja käsittelyvaiheiden jälkeen. Pinnoitus ei täytä koloja tai epätasaisuuksia, joten pinnan esikäsittelyyn tulee panostaa, jos halutaan kiiltävä kaunis pinta. Pinnan korroosiokestävyys on erinomainen ja suorassa suhteessa pinnoitteen paksuuteen. Sähkösinkittyä tuotetta sanotaan myös galvanoduksi johtuen menetelmässä käytettävästä galvaanisesta parista.

Sähkösinkityksen jälkeen kappaleen pinta yleensä passivoidaan sinkin oksidaation hidastamiseksi. Passivoinnissa passivointikemikaali muodostaa sinkin kanssa pintaa suojaavan kromaattikalvon. Toisinaan passivointia käytetään synonyyminä koko sähkösinkitysprosessille.[1]

Kuumasinkitys

Kuumasinkitys tarkoittaa metallin upottamista sulaan, noin 450 °C:n lämpöiseen sinkkiin, jossa teräs ja sinkki reagoivat keskenään. Kuumasinkityksessä muodostuu sähkösinkitystä paksumpi kerros sinkkiä. Sinkkikerroksen paksuus vaihtelee 60–150 mikrometriin. Teräksen ja sinkin välisestä reaktiosta riippuen voi pinnoite olla hopeanhohtoinen ja kiiltävä (ohuemmat kerrokset) tai tummanharmaa ja matta (paksummat kerrokset). Pinnoite ei ole tasainen/tasavärinen, vaan siinä on erilaisia muotoja. Kuumasinkityksessä tulee pitää huoli siitä, että sinkki pääsee teräsrakenteen kaikkiin koloihin ja – vielä tärkeämpää – että se pääsee myös pois. Kuumasinkitettävään rakenteeseen tehdään sen vuoksi reikiä sinkin esteettömän kulun varmistamiseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lounais-Suomen Putki – Sähkösinkitys www.lsputki.fi. Viitattu 14.10.2015.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.