Siniraitakilli
| Siniraitakilli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Hammaskarppikalat Cyprinodontiformes |
| Heimo: | Amerikankillit Fundulidae |
| Suku: | Fundulus |
| Laji: | heteroclitus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Fundulus heteroclitus |
|
| Katso myös | |
Siniraitakilli (Fundulus heteroclitus) on amerikankillien (Fundulidae) heimoon kuuluva kalalaji.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siniraitakilli on melko pienikokoinen, yleensä noin yhdeksän senttimetrin mittainen. Suurin tavattu siniraitakilli oli 15-senttinen.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan alkuperäisenä enimmäkseen Yhdysvaltain ja Kanadan Atlantin-rannikolla. Se sietää poikkeuksellisen vaihtelevia ympäristöoloja ja sitä tavataan niin meri-, murto- kuin makeassa vedessä. Se esiintyy myös vieraslajina Etelä-Euroopassa Atlantin ja Välimeren rannikoilla.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amerikassa siniraitakilli on paljon käytetty syöttikala urheilukalastuksessa. Sitä pidetään myös akvaariokalana. Se oli ensimmäinen kala joka lähetettiin avaruuslennolle. Siniraitakillille sopivin veden lämpötila 10–24 celsiusastetta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Fundulus heteroclitus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Fundulus heteroclitus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.8.2019. (englanniksi)
- ↑ Gisbert, E.; Lopez, M.A. (2007). First record of a population of the exotic mummichog, Fundulus heteroclitus (L., 1766) in the Mediterranean Sea basin (Ebro River delta). Journal of Fish Biology 71: 1220–1224. doi:10.1111/j.1095-8649.2007.01579.x