Silisidi
Silisidi on piin ja jonkin piitä elektropositiivisemman alkuaineen muodostama yhdiste. Silisidien rakenne ja ominaisuudet vaihtelevat runsaasti.[1][2][3]
Alkalimetallien ja maa-alkalimetallien silisidit ovat ominaisuuksiltaan ioniyhdisteiden kaltaisia. Pii on näissä negatiivisesti varautuneina anioneina, joiden rakenne voi olla esimerkiksi Si4-, Si26-, Si44- tai Si46-. Yhteistä ionirakenteisille silisideille on, että ne ovat sähköneristeitä ja reagoivat veden tai happojen kanssa hajoten silaaniksi.[1][2][4][5]
Eräät metallit, esimerkiksi vismutti, muodostavat molekyylirakenteisia silisidejä. Useat siirtymämetallit muodostavat silisidejä, jotka ovat kovia ja stabiileja korkeissakin lämpötiloissa. Ne johtavat sähköä tai ovat puolijohteita. Toisinaan näiden siirtymämetallisilisidien katsotaan olevan metalliseoksia.[1][2][5][6]
Silisidejä valmistetaan kuumentamalla piitä ja metallia tai pelkistämällä piidioksidin ja metallioksidin seosta hiilellä tai alumiinilla. Siirtymämetallisilisideillä on käyttöä rakennemateriaaleina ja elektroniikkateollisuudessa.[4][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 552. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 335–336. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 983. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Werner Zulehner, Bernd Neuer & Gerhard Rau: "Silicon", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 834–835. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 2.10.2023). (englanniksi)
- ↑ a b Gerhard Sauthoff: "Intermetallics", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006.