Sihltal Zürich Uetliberg Bahn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sihltal Zürich Uetliberg Bahn SZU
Yritysmuoto Aktiengesellschaft (osakeyhtiö)
Perustettu 1973
Kotipaikka Zürich, Sveitsi
Toimiala julkinen liikenne
Tuotteet rautatie-, linja-auto- ja köysiratakuljetukset
Liikevaihto 50 milj. Sfr (2016)
Tilikauden tulos 3 milj. Sfr (2016)
Henkilöstö 145 (2016)
Kotisivu szu.ch
S4-juna Sihltalissa.

Sihltal Zürich Uetliberg Bahn (SZU) on sveitsiläinen liikenneyhtiö, joka harjoittaa rautatie-, linja-auto- ja köysirataliikennettä Zürichin länsipuolella, Zimmerbergin alueella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sihltal Zürich Uetliberg Bahn SZU AG (SZU) aloitti toimintansa 1.1.1973, kun Bahngesellschaft Zürich–Uetliberg (BZUe) ja Sihltalbahn (SiTB) yhdistyivät.[1]

Yhtiön historia alkaa 1870-luvulta, kun Uetlibergbahn-niminen yhtiö (UeB) rakensi Uetlibergille rautatien Zürichin Selnausta. Rautatie otettiin käyttöön vuonna 1875. Toiminta siirtyi Bahngesellschaft Zürich-Uetliberg -yhtiölle vuonna 1922. Rata sähköistettiin vuonna 1923 (1 200 Vdc).[2]

SiTB:n Sihltalbahnin rata Zürichin Giesshübelistä Horgenin Sihlwaldiin avattiin vuonna 1892. Rataa jatkettiin Sihlbruggiin vuonna 1897. Koko rata sähköistettiin vuonna 1924 (15 kV, 16,7 Hz).[3]

SZU:n rautatie Selnausta jatkettiin Zürichin päärautatieasemalle vuonna 1990. SZU:n laituri (raiteet 21–22) sijaitsee aseman alemmalla, maanalaisella tasolla.[4]

Adliswilissä sijaitseva köysirata, Luftseilbahn Adliswil–Felsenegg (LAF), siirtyi SiTB:n hoidettavaksi vuonna 1954. SZU aloitti linja-autoliikenteen Zimmerbergin alueella vuonna 2001.[1]

Omistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SZU:n pääomistajia ovat kunnat, kantoni ja liittovaltio:[5]

  • Zürichin kaupunki 32,6 %
  • muut kunnat 6,8 %
  • valtio 27,8 %
  • Zürichin kantoni 23,8 %
  • muut 9,0 %.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 SZU kuljetti 15 milj. junamatkustajaa Zürichin lähiliikenteen reiteillä S4 ja S10. Lisäksi yhtiön vastuulla on Zürichin yhteistariffialueen (ZVV) 27 linja-autoreitin liikenne. SZU:lla ei kuitenkaan ole omia busseja, vaan se ostaa reittien liikennöinnin neljältä eri yhtiöltä. Linja-autoissa kulki vuonna 2016 yhteensä 10 miljoonaa matkustajaa.[5]

Rataverkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SZU:n rataverkko koostuu kahdesta rataosuudesta, jotka alkavat Zürichin päärautatieasemalta. Radat päättyvät Uetlibergvuorelle ja Sihlbruggin asemalle Horgenissa. SZU:n radat ovat normaalilevyisiä (1 435 mm). Zürich HB – Giesshübel -osuuden erikoisuutena on, että radalla on kaksi käyttöjännitettä, 1 200 V ja 15 kV.

Taulukko rataosuuksista:[6][7]

Rataosuus Pituus, km Raideleveys, mm Käyttöjännite Käyttöönotto
Zürich HB – Uetliberg, S10 10,3 1 435 1 200 V dc 1875
Zürich HB - Sihlbrugg, S4 18,6 1 435 15 kV ac 1892–1897
Yhteensä 28,9

Köysirata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luftseilbahn Adliswil-Felsenegg LAF AG -yhtiö omistaa köysiradan Adliswilin kaupungin ja Felseneggvuoren (810 m mpy.) välillä. Radan korkeusero on 307 metriä ja pituus 1 048 metriä. Köysirata on otettu käyttöön vuonna 1954. Köysiradan liikenne on ympärivuotista.[8]

SZU hoitaa liikennöinnin radalla. Radalla on noin 250 000 matkustajaa vuodessa (vuonna 2016).[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse. Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels. Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9. (saksaksi), (ranskaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b SZU Geschichte (Yhtiön historiaa verkkosivuillaan) szu.ch. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 14.10.2017. (saksaksi)
  2. Schienennetz Schweiz, s. 17, 67, 108, 113, 116
  3. Schienennetz Schweiz, s. 21, 67, 113
  4. Schienennetz Schweiz, s. 33
  5. a b c Geschäftsbericht 2016 (pdf) (SZU:n vuosikertomus vuodelta 2016) szu.ch. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 14.10.2017. (saksaksi)
  6. Schienennetz Schweiz, s. 17, 21, 67
  7. Schweers, Hans; Wall, Henning; et al.: Eisenbahnatlas Schweiz. Sveitsin rautatiekartasto, s. 12, 64. Köln, Saksa: Verlag Schweers + Wall GmbH, 2012. ISBN 978-3-89494-130-7. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (englanniksi)
  8. Geschäftsbericht 2016 (pdf) (LAF:n vuosikertomus vuodelta 2016) laf.ch. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 14.10.2017. (saksaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]