Siguedine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siguedine (Séguédine)
Səggədəm, Sô
Siguedine.
Siguedine.

Siguedine (Séguédine)

Koordinaatit: 20°11′49″N, 12°58′2″EKoordinaatit: 20°11′49″N, 12°58′2″E

Valtio Niger
Alue Agadez
Departementti Bilma
Kunta Djado
Hallinto
 – Asutustyyppi Kylä
Väkiluku (2001) 485
Aikavyöhyke UTC+1

Siguedine[1] tai Séguédine[2] (tuaregiksi Səggədəm,[3] tedaksi [4]) on keidaskylä Nigerin Agadezin alueen Bilman departementin Djadon kunnassa. Se sijaitsee Pic Zoumri -vuoren juurella Kawarin keidasalueen pohjoisosassa noin 180 kilometriä Bilmasta pohjoiseen. Vuonna 2001 kylässä oli 484 asukasta.[1]

Siguedine mainitaan jo 1000-luvulla arabialaisten kirjoittajien teoksissa.[5] Se oli tärkeä Välimeren ja Sudanin välisen karavaanikaupan risteys, josta haarautuivat reitit Libyan Ghatiin, Ghadamesiin ja Murzuqiin, Kawarin läpi Tšadiin sekä Fachin kautta Aïrvuoristoon ja Nigeriaan.[6] Kylä jäi autioksi 1700-luvulla tuaregien ja tubujen ryöstöretkien seurauksena.[5] Ranskalaiset hävittivät keitaan tubujen karkottamiseksi vuonna 1920.[7]

Nykyään Dirkousta tuleva tie haarautuu Siguedinessä Dao Timnin ja Madaman kautta Libyan Tumun raja-asemalle, Chirfan kautta Algerian Djanetiin[8] sekä Tibestivuoriston Zouariin ja Bardaïhin johtaviksi autiomaareiteiksi.[9] Kylässä kasvatetaan taatelipalmuja, hoidetaan pieniä kasvimaita ja tuotetaan suolaa.[10] Asukkaat ovat vanhastaan kiinteästi asuneita kanureja sekä tuaregeihin ja tubuihin kuuluvia puolipaimentolaisia.

Siguedinessa harjoitettu suolan tuotanto käynnistyi uudelleen vuonna 1941, jolloin kylän asukkaat palasivat Kawarin Emi Tchoumasta. Louhoksia hyödynnetään samaan tapaan kuin Bilmassa ja Fachissa. Kaksi metriä syvään ja leveään kuoppaan keräytyvä vesi haihtuu ilmaan ja suola kiteytyy kuoreksi, joka kuumana aikana rikotaan päivittäin ja kerätään ajoittain talteen. Siguedinen suola on laadultaan erinomaista,[11] mutta nykyään sen tuotanto on vähäistä.[2]

Kylässä on koulu, terveysasema ja lääkevarasto. Talot on rakennettu savesta, johon on sekoitettu suolaa. Nähtävyyksiin kuuluu raunioitunut linnoitus.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Répertoire National des Communes (RENACOM) Viitattu 18.8.2011. (ranskaksi)
  2. a b Le petit futé Niger 2009–2010, s. 192. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2009. ISBN 2-7469-1640-1.
  3. Prasse, Karl-G.: Dictionnaire touareg-français (Niger): A-L, s. 705. Copenhague: Museum Tusculanum Press, 2003. ISBN 87-7289-844-5.
  4. Le Rouvreur, Albert: Une oasis au Niger: le Djado, s. 114. Paris: L’Harmattan, 1999. ISBN 2-7384-7860-3.
  5. a b Le petit futé Sahara 2011–2012, s. 406. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2011. ISBN 978-2-7469-3119-0.
  6. The Encyclopaedia of Islam, new edition, volume II, third impression, s. 368. Leiden: E.J. Brill, 1983. ISBN 90-04-07026-5.
  7. Le Rouvreur, Albert: Une oasis au Niger: le Djado, s. 35, 57. Paris: L’Harmattan, 1999. ISBN 2-7384-7860-3.
  8. Sahara and West Africa Club/OECD Viitattu 18.8.2011. (englanniksi)
  9. Le Rouvreur, Albert: Une oasis au Niger: le Djado, s. 97, 114. Paris: L’Harmattan, 1999. ISBN 2-7384-7860-3.
  10. Le Rouvreur, Albert: Une oasis au Niger: le Djado, s. 57. Paris: L’Harmattan, 1999. ISBN 2-7384-7860-3.
  11. Le Rouvreur, Albert: Une oasis au Niger: le Djado, s. 57–58. Paris: L’Harmattan, 1999. ISBN 2-7384-7860-3.
  12. Le petit futé Niger 2009–2010, s. 192–193. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2009. ISBN 2-7469-1640-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]