Shahr-i-Sokhta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Shahr-i Sokhta
محوطه شهر سوخته.JPG
Maailmanperintökohde
Sijainti Iran
30°35′38″N, 61°19′40″E
Tyyppi kulttuuri
Kriteerit II, III, IV
Tunnusnumero 1456
Valintahistoria
Valintavuosi 2014

Shahr-i Sokhta

Shahr-e Sūkhté
Shahr-e Sūkhté (Shahr-i Shōkhta)
Sistanin kartta, Helmand-joen allas. Shahr-e Sūkhté on Helmandin rannalla, melko lähellä Zabolia.
Shahr-e Sūkhtén rauniot.

Shahr-e Sūkhté(Persiaksi: شهرِ سوخته‎‎, "Palanut kaupunki"), myös Shahr-e Sukhteh tai vaikkapa Shahr-i Shōkhta on muinaiseen Iranin alueella vallinneeseen pronssikauden Jiroftin kulttuuriin kytkeytyvä löytöpaikka.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shahr-e Sūkhté on lähellä Iranin Afganistanin vastaista itärajaa Helmand-joen varrella. Melko lähellä on Zabolin kaupunki. Paikkaa on väitetty sumerilaisessa Gilgamesh-eepoksessa mainituksi Arattaksi. Shahr-e Sūkhté on Unescon maailmanperintökohde. Paikka on suuri, raunioiden ala on 151 ha. Paikan länsiosassa on 25 ha hautausmaa, jossa on 25000–40000 muinaista hautaa[1]. Paikka oli muinaisten kauppateiden varrella. Shahr-e Sūkhtén kautta kauppa kulki Lähi-Itään mm Mesopotamiaan, Intiaan, keski-Aasiaan ja löydöistä päätellen jopa Kiinaan asti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enin osa löydöistä on tehty 2700–2300 eaa, jolloin Sumerin, Akkadin, varhaisen Elamin ja Induslaakson kulttuurit kukoistuivat. Jiroftin kulttuurin lisäksi paikka liitetään myös Helmandin kulttuuriin. Shahr-e Sūkhté ja Afganistanin Mundigak alkoivat taantua noin 2200 eaa. Shahr-e Sūkhté paloi viimeisen kerran noin 2100 eaa, Sitä ennen paikka oli palanut noin 2800 ja 2500 eaa.

Sen jälkeen paikalla oli vähän aikaa suppeampi asutus ennen hylkäämistä.

Kausi Ajoitus Asutuksen koko
I 3200–2800 eaa 10–20 ha
II 2800–2500 45 ha
III 2500–2300 100 ha
IV 2300–2100


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sandro Salvatori And Massimo Vidale, Shahr-I Sokhta 1975–1978: Central Quarters Excavations: Preliminary Report, Istituto italiano per l'Africa e l'Oriente, 1997, ISBN 978-88-6323-145-8