Seurakunnalliset mobiiliteknologiat -projekti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itä-Suomen yliopisto toteutti Seurakunnalliset mobiiliteknologiat -projektin aikana 1.2.2013–31.1.2015. Yhtäältä se tuotti digitaalisia sovelluksia sekä seurakuntalaisten henkilökohtaista hengellistä elämää että kirkollista viestintää varten. Toisaalta se tutki tuotettujen sovellusten käyttöä.[1]

Pari kirkolliseen yhteyteen sopivaa mobiilipalvelua oli jo ennen kyseistä hanketta, esimerkiksi tiekirkkoja paikantava sovellus ja mobiililaitteiden kautta luettavissa oleva virsikirja.[2] Kaiken kaikkiaan tällaisia oli hyvin vähän. Seurakunnilla oli puute hengelliseen tarkoitukseen suunnatuista sovelluksista.[3] Luonnollisesti Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli siis yksi hankkeen päärahoittajista, Euroopan sosiaalirahaston lisäksi.

Tuotteiden valmistus tapahtui yhteistyönä niiden kohderyhmän, siis niiden käyttäjien kanssa. Ideointi- ja kokeiluvaiheessa oli mukana eri seura- ja kirkkokuntia.[1] Sovelluksia testattiin ainakin rippikouluissa. Eräs niissä testattu sovellus on Ulkoläksyt sekaisin -peli, jossa opetellaan uskontunnustus, Isä meidän -rukous ja Herran siunaus.[4]

Kehitellyt sovellukset eivät ole suunnattu pelkästään rippikoulun käyttöyhteyteen. Risti 2048 -peli tutustuttaa kristilliseen kuvalliseen symboliikkaan. Jubiili-sovellus avustaa jumalanpalveluksiin osallistumisessa. Hetki-sovellus on yhtäältä julkaisualusta uskonnollisten yhteisöjen tuottamalle hengelliselle sisällölle, toisaalta väline henkilökohtaisiin hartaushetkiin. Sovellusten käyttöalustoina toimivat älypuhelimet ja tablettitietokoneet.

Projektiin osallistuminen ei ollut vain kirkkokuntien rajat ylittävää, vaan myös kansainvälistä. Itä-Suomen yliopisto teki yhteistyötä muun muassa Oxfordin ja Durhamin yliopistojen kanssa. Hankkeen loputtua kansainvälisen digitaalisen teologian tutkimusverkoston toiminta jatkui. Tämän aikaansaamisessa Seurakunnalliset mobiiliteknologiat -hanke oli oleellinen tekijä.[1]

Projektissa oli mukana väkeä niin teologian kuin tietojenkäsittelyn laitoksilta. Niinpä tutkimuskysymyksiä- ja vastauksiakin oli monenlaisia.[5] Teologisen tutkimuksen aiheena oli se miten mobiiliteknologiaa hyödynnetään kirkollisessa toiminnassa ja henkilökohtaisessa uskonnon harjoittamisessa.[1]

Rippikoulujen järjestäjät ovat aiemmin suhtautuneet torjuvasti älypuhelimien ja tablettitietokoneiden käyttöön opetuksen aikana.[6] Projektin aikana rippikoulut kuitenkin saivat kokeiltavakseen mobiiliteknologiaa. Verkossa julkaistujen artikkelien ja haastattelujen mukaan näistä saadut kokemukset eivät olleet ainakaan kielteisiä.[4]

Kun mobiili- ja digitaaliteknologia ovat yhä yleistyneet, niin kirkko on joutunut kriittisesti arvioimaan toimintansa välineitä.[1] Teknologia on myös haaste. Projektin yhteydessä ideoitiin ja tuotettiin teknisiä välineitä esimerkiksi jumalanpalveluksen yhteydessä käytettäväksi, mutta toisaalta tiedostettiin asiaan liittyvät kulttuuriset ongelmat. Puhelimen käyttäminen kirkonpenkissä jumalanpalveluksen aikana vaikuttaa vielä sopimattomalta.[3] Uuden ilmaisuvälineen tuominen kontekstiin, jossa vaalitaan vanhoja keinoja, on hankalaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]