Sergei Aleksandrovski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sergei Sergejevitš Aleksandrovski (ven. Сергей Сергеевич Александровский, 1889 Jelizavetpolin läänin Gerjusy17. elokuuta 1945 Moskova[1]) oli neuvostoliittolainen diplomaatti, joka toimi maansa suurlähettiläänä Suomessa vuosina 1927–1929.

Sergei Aleksandrovski syntyi rikostutkijan perheeseen. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1904, osallistui vallankumoukselliseen toimintaan ja siirtyi 1910-luvun alussa Saksaan,[2] jossa hän opiskeli Mannheimin yliopistossa[1]. Ensimmäisen maaimansodan ajan Aleksandrovski vietti saksalaisten internointileirillä ja spartakistikapinan jälkeen hänet vangittiin uudelleen. Vuonna 1920 Aleksandrovski johti venäläisten sotavankien evakuoimista Saksasta.[2]

Aleksandrovski työskenteli diplomaattina vuodesta 1923. Hän oli Neuvostoliiton ulkoasian kansankomissariaatin Keski-Euroopan osaston päällikkö vuosina 1924–1925 ja Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja Liettuassa vuosina 1925–1927, Suomessa vuosina 1927–1929 ja Tšekkoslovakiassa vuosina 1933–1939.[3]

Aleksandrovski osallistui vapaaehtoisena toiseen maailmansotaan ja jäi saksalaisten vangiksi vuonna 1941. Hän pakeni vankileiriltä ja liittyi partisaaneihin vuonna 1943.[2] Aleksandrovski pidätettiin lokakuussa 1943 ja tuomittiin elokuussa 1945 kuolemaan vakoilusta syytettynä. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aleksandrovski Sergei Sergejevitš Otkrytyi spisok. Viitattu 29.7.2021.
  2. a b c ”Izmennik Rodiny” VikiTštenije. Viitattu 29.7.2021.
  3. Diplomatitšeski slovar, tom 1, s. 23. Moskva: Nauka, 1985.
  4. Aleksandrovski Sergei Sergejevitš Pamjat o bespravii. Viitattu 29.7.2021.