Schulthessin kaari
Schulthessin kaari (aiemmin heijastunut Lowitzin kaari) on harvinainen halomuoto. Se näkyy yleensä sivuauringoista ylöspäin kaartuvina kaarina.
Schulthessin kaarella on Lowitzin kaaren tapaan kolme osamuotoa, jotka ovat kovera, kupera ja terävä Schulthessin kaari. Kovera ja kupera ovat sivuauringon kautta kulkevia kaaria, jotka pisimmillään ulottuvat alasivuaurinkoon asti. Näin pitkinä niitä on havaittu vain lentokoneesta, koska yleensä aurinko on jääsumunäytelmien aikana niin matalalla, etteivät kaaret näy horisontin takia kovin pitkinä. Terävää komponenttia ei ole kertaakaan havaittu, mutta se on simulaatioiden mukaan selkeimmillään horisontin alapuolella niin, että sen havaitseminen onnistunee vain lentokoneesta. Halo on teoriassa värillinen, mutta käytännössä usein valkea.[1]
Schulthessin kaaren aikaansaa laatta-Lowitz-asentoinen jääkide, eli laattakide, joka pyörii kahden vastakkaisen prismapintasärmän välisen akselin suhteen. Valon kulku jääkiteessä on lähes sama kuin Lowitzin kaarella. Yksi ilmiön selittämisen ongelmista on se, ettei kuperaa ja koveraa komponenttia ole havaittu samaan aikaan, vaikka ne simulaatioissa näkyvät aina yhdessä.[1]
Ensimmäisen kerran halon valokuvasi Emil Schulthess vuonna 1957 Etelämantereella. Aiemmin Gösta Liljequist oli tehnyt ilmiöstä piirroshavainnon vuonna 1951 Etelämantereella.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Riikonen, Marko: Halot – Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 74–75. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6.