Sarrusofoni
Sarrusofoni on kaksoislehdykkäsoittimiin kuuluva puupuhallin.[1]
Sarrusofonin kehitti 1800-luvun puolessavälissä Pierre-Louis Gautrot, joka nimesi soittimen sen ideoijaksi nimeämänsä Pierre-Auguste Sarrus'n mukaan. Tarkoitus oli käyttää sarrusofonia sotilassoittokunnissa oboeiden ja fagottien vahvistajana tai korvaajana. Sarrusofonin kilpailija oli saksofoni.[2] Soitinten samankaltaisen mekaniikan johdosta saksofonin kehittänyt Adolphe Sax nosti kanteen Gautrotia vastaan. Sax kuitenkin hävisi asiassa, koska ero soitinten tuottamissa äänissä oli huomattava. Lisäksi sarrusofonin mekaniikkaa ei kehitetty yhtä pitkälle kuin saksofonin, koska sarrusofoni ei koskaan vakiintunut yleiseen käyttöön.[3]
Sarrusofoneja on saksofonien tavoin rakennettu eri äänialoissa ja erikokoisina.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkut klassisen musiikin säveltäjät ovat laatineet osia sarrusofonille. Esimerkkejä sarrusofoniosuuksia sisältävistä teoksista ovat Igor Stravinskyn Threni, Ignacy Paderewskin Polonia-sinfonia (kolme sarrusofonia), Joseph Holbrooken Apollo and the Seaman ja Adam Gilbertin Seismic Disturbances.[2] Paul Dukasin sävellyksessä Noidan oppipoika on osuus, joka voidaan soittaa kontrafagotilla tai kontrabassosarrusofonilla.[4] Bruce Broughton käytti sarrusofonia elokuvan Tombstone ääniraidassa.[2]
Myös jotkut jazzmuusikot ovat hyödyntäneet sarrusofonia. Roscoe Mitchellin levyllä Four Compositions sekä Paul Winterin levyillä Icarus ja Callings käytetään sitä. Sidney Bechet soitti sarrusofonia kappaleessa "Mandy, Make Up Your Mind" levytyksellään Clarence Williamsin Blue Five -yhtyeen kanssa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sarrusofoni Suomalainen esityskokoonpanosanasto, viitattu 14.10.2023
- ↑ a b c d e Sarrusophones Contrabass Mania 23.4.2004, viitattu 14.10.2023
- ↑ Sarrusophone Oddmusic.com, viitattu 14.10.2023
- ↑ The Sorcerer's Apprentice Boston Symphony Orchestra, viitattu 14.10.2023