Samochód pancerny wz. 34
| Samochód pancerny wz. 34 | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperämaa |
 Puola |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | Toinen maailmansota |
| Tekniset tiedot | |
| Malli |
wz. 34 wz. 34-II |
| Paino | 2 100–2 400 kg |
| Pituus |
3,62 m 3,75 m |
| Leveys |
1,91 1,95 m |
| Korkeus |
2,2 m 2,23 mm |
| Miehistö | 2 |
| Panssarointi |
tornin sivut 8 mm rungon edestä, sivuilta ja takaa 8 mm päältä ja pohjasta 6 mm |
| Pääaseistus | 37 mm Puteaux-tykki tai 7,92 mm Hotchkiss-konekivääri |
| Teho | 20–25 hv |
Samochód pancerny wz. 34 oli Puolassa ennen toista maailmansotaa valmistettu ja sen aikana käytetty panssariauto. Sen pääase oli joko 37 mm Puteaux-tykki tai 7,92 mm Hotchkiss-konekivääri. Käyttöön auto tuli vuonna 1935 ja sitä valmistettiin vuoteen 1938 saakka.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolalla oli 1920-luvulla käytössään useita eri panssariautomalleja, joiden modernisoinnin yhteydessä päädyttiin rakentamaan uusia Samochód pancerny wz. 28-panssariautoja. Puolitelallinen ajoneuvo oli kuitenkin hidas, kallis ja hankalahuoltoinen. Samochód pancerny wz. 34 oli kaksiakselinen rankailla kulkeva versio aikaisemmasta wz. 28-panssariautosta. Ensimmäinen auto muunnettiin rengasmalliseksi vuonna 1934 ja sitä koekäytettiin pulitelamallia vastaan. Saman vuoden aikana muutettiin vielä 11 muuta autoa ja wz. 34 hyväksyttiin virallisesti asevoimien käyttöön seuraavana vuonna. Wz. 34 oli tarkoitettu tiedustelukäyttöön teillä, kun taas mastoossa käytettiin tanketteja.[1]
Autolla oli panssarilevyin suojattu runko ja pieni kahdeksankulmainen tykkitorni. Tykkitonin päällä oli pieni kupoli komentajaa/ampujaa varten. Auton takaosassa ja rungon vasemmalal puolella oli panssariovet miehistöä varten. lattia oli tehty puulankuista, mikä ei tarjonnut erityistä suojaa miehistölle. Myös esimerksi vesi pääsi suoraan miehistön tilaan lattian kautta. Radiota autossa ei ollut ja sen sijaan käytettiin merkkilippuja. Aseistuksena auton tykkitornissa oli joko 37 mm Puteaux-tykki tai 7,92 mm Hotchkiss-konekivääri. Ilmeisesti tykki asennettiin noin kolmannekseen autoista. Tykilliset autot osoitettiin joukkueiden ja ryhmien komentajien käyttöön. Autoa valmistettiin vuoteen 1938 saakka. Joinekin käytön aikana tehtyjen mekaanisten muutosten takia käytöössä oli kolme mallia, wz. 34, wz. 34-I ja wz. 34-II. Jälkimmäinen oli yleisin ja sen eroja muihin olivat 25 hevosvoiman FIAT 108-III-moottori, paranneltu voimansiirto, sekä hyrdaaliset jarrut.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksan hyökättyä Puolaan vuonna 1939 käytöössä oli 80 wz. 34-panssariautoa. Autot olivat osoitettu ratsuväenprikaateille ja ne toimivat kahdeksan auton joukkueina partointi- ja viivytyskäytössä, sekä paikallisten vastaiskujen kärjessä. Usein ongelma nä'issä tehtävissä oli huono liikkuvuus maastossa. 1. syyskuuta 21. panssaroidun ratsuväkirykmentti Wolyńskan autot iskivät yhteen saksalaisten panssarivaunujen kanssa lähellä Mokran kylää. Syntynyt sekaannus aiheutti saksalaisten vetäytymisen, mutta neljä autoa menetettiin. Ratsuväkirykmentti Krakowska väijytti yöllä 2.–3. syyskuuta 2. saksalaisen kevyen divisioonan joukkoja tuhoten kolme saksalaista panssariautoa. 8. syyskiita aiheutettiin raskaita tappioita 3. kevyen divisioonan kolonnalle. Monissa muissa yksiköissä autoja menetettiin niiden jäätyä jumiin maastossa puolalaisten joukkojen vetäytyessä pitkillä marsseilla. Viimeiset autot olivat ratsuväkiprikaati Nowogródzkan mukana vetäytymässä kohti Unkarin rajaa Przemyślin ja Lvivin välillä 26. syyskuuta, kun ne ottivat saman päivän aikana yhteen saksalaisten ja neuvostoliiton joukkojen kanssa. Toinen kahdesta autosta tuhoutui ja viimeinen jäi jumiin hieman myöhemmin. Miehistö tuhosi jumiutuneen auton.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jamie Prenatt: Polish armour of the Blitzkrieg, s. 32-40. Osprey Publishing, 2015. ISBN 978 1 4728 0825 7. (englanniksi)