Sammalrikko
| Sammalrikko | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Rikkokasvit Saxifragaceae |
| Suku: | Lehtirikot Saxifraga |
| Laji: | hypnoides |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Saxifraga hypnoides |
|
| Katso myös | |
Sammalrikko (Saxifraga hypnoides) on monivuotinen, valkokukkainen rikkokasvi. Lajia käytetään myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Löyhästi mätästävä ja rönsyllinen sammalrikko kasvattaa 10–20 cm korkeat, pystyt varret. Kukattomat varret ovat rentoja. Vesojen ja toisinaan myös kukattomien varsien kärjissä on joskus itusilmuja. Lehdet ovat syvään kolmiliuskaisia tai tasasoukkia, liuskat ovat otakärkisiä. Kaksineuvoiset kukat ovat väriltään valkoisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä, heteitä on 10 kappaletta. Teriö on kolme kertaa verhiön pituinen. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Nuput ovat nuokkuvat. Suomessa sammalrikko kukkii kesäkuussa. Hedelmä on kaksiosainen ja monisiemeninen kota.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin sammalrikko on kotoisin Luoteis-Euroopasta. Pohjoismaissa lajia kasvaa melko yleisenä Islannissa ja Färsaarilla sekä muutamin paikoin Norjassa.[2] Suomessa sammalrikkoa voi toisinaan tavata villiintyneenä maan eteläosista.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammalrikolle tyypillisiä kasvupaikkoja ovat rinteet, soraikot, purolaaksot ja jokivarret. Laji on kalkinsuosija.[2] Suomessa laji on luonnonvaraisena harvinainen viljelykarkulainen.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sammalrikkoa viljellään koristekasvina pihoissa ja puutarhoissa.[3] Vielä yleisemmin viljellään sammalrikon ja mattorikon (S. rosacea) punertavakukkaista risteymää patjarikkoa (S. × arendsii).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).