Salli Eskola
Salli Esteri Eskola (12. toukokuuta 1906 Lammi – 11. lokakuuta 1994 Helsinki)[1] oli suomalainen kemisti. Hän oli vuodesta 1947 Helsingin yliopiston kemian apulaisprofessori ja samalla Suomen ensimmäinen kemian naisprofessori.[2]
Salli Eskolan vanhemmat olivat maanviljelijä Vihtori Eskola ja Tyyne Rekola. Ylioppilaaksi Eskola tuli 1924 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1929 ja lisensiaatiksi 1941.[3] Eskola toimi Lammin yhteiskoulun johtajana ja matematiikan ja luonnonopin opettajana, kunnes 1932 siirtyi Helsingin yliopiston kemian laitokselle assistentiksi. Hän väitteli 1944 orgaanisesta kemiasta aiheena ketohappojen esterikondensaatio (Über die Esterkondensation bein den 8-Ketosäuresteern[3]) ja samaa aihetta hän tutki myöhemminkin.[2] Sota-aikana, 1939–1942, Eskola toimi lääketehdas Orionin kemistinä.[3]
Eskolaa ehdotettiin useana vuonna Nobelin kemianpalkinnon saajaehdokkaaksi.[4]
Eskolalle myönnettiin professorin arvo 1972.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita: Professori Salli Eskola (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 23.10.1994. Viitattu 13.11.2017.
- ↑ a b c Salli Eskola, Tiedenaisia. viitattu 11.1.2017
- ↑ a b c L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 108. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
- ↑ Nomination Database. Nobelprize.org viitattu 11.1.2017
| ||||||||||
