Salaki
| Salaki | |
|---|---|
 Salakipalmuviljelmä |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Arecales |
| Heimo: | Palmukasvit Arecaceae |
| Alaheimo: | Calamoideae |
| Suku: | Salakit Salacca |
| Laji: | zalacca |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Salaki (Salacca zalacca) on palmukasvi. Se on kotoisin Malesiasta ja Indonesiasta.[1] Kaukoidässä salakia arvostetaan erittäin paljon.
Kasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salakipalmu on lyhytrunkoinen, pieni puu, joka kasvaa sademetsässä suurempien puiden varjossa. Puu on piikkinen, ja sen hedelmät kasvavat terttuina oksien joukossa, mistä niitä on piikkien takia vaikea poimia. Palmu on yleensä kaksikotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä), mutta Balilla tavataan hermafrodiittisia yksilöitä. Sitä voi lisätä siementen lisäksi myös oksapistokkaista.[2]
Hedelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salaki on pyöreähkö, noin viiden sentin pituinen hedelmä. Sen punaruskea pinta on kova, kiiltävä ja suomujen peitossa. Sen takia salakia kutsutaankin joskus käärmeenmuniksi. Salakit säilytetään hyvin kylmässä, 1–2 celsiusasteessa lyhyitä aikoja. Salaki säilyy todella huonosti.[3]
Hedelmäliha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salakin vaalea hedelmäliha on muodostunut kolmesta läpinäkyvän kalvon peittämästä osasta, joissa jokaisessa on ruskea siemen. Kypsän salakin malto on melko kuivaa ja kiinteää. Salakin maku on hapanimelä, ja se soveltuu syötäväksi sellaisenaan tai jälkiruoissa paloiteltuna. Salakin siemeniä ja hedelmälihoja peittäviä kalvoja ei syödä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maya Ethnobotanicals (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Martin F.W.: Multipurpose palms you can grow (Arkistoitu – Internet Archive) 1999
- ↑ Kasvikset.fi[vanhentunut linkki]
| ||||||||||