Saksan XXVII armeijakunta
| XXVII armeijakunta | |
|---|---|
 |
|
| Toiminnassa | elokakuu 1939 - toukokuu 1945 |
| Valtio |
 Saksa |
| Puolustushaarat |
 Maavoimat |
| Koko | useita divisioonia |
| Sodat ja taistelut |
Alankomaiden ja Belgian valtaus toukokuu 1940 Ranskan valtaus kesäkuu 1940 Viazman taistelu lokakuu 1941 Rzhevin taistelut joulukuu 1941 - tammikuu 1943 Smolenskin taistelu elo-lokakuu 1943 Orsa marraskuu 1943 - kesäkuu 1944 Itä-Preussi elo-lokakuu 1944 Narev tammikuu 1945 Danzig helmi-maaliskuu 1945 Oder huhtikuu 1945 |
Saksan XXVII armeijakunta oli Saksan maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa. Se osallistui sekä länsirintaman että itärintaman taisteluihin.
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wehrkreis VII perusti armeijakunnan esikunnan elokuussa 1939, jolloin siihen liitettiin 16., 69., 211. ja 216. jalkaväkidivisioona.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Syyskuussa 1939 armeijakunta ryhmitettiin Alankomaiden vastaiselle rajalle. Se osallistui sotatoimiin ensi kerran Saksan hyökätessä Ranskaan armeijaryhmä C:n osana. Toukokuussa armeijakunnan joukot ylittivät Alankomaiden ja Belgian rajan edeten kohti Roubaixia, jossa se osallistui Ranskan 1. armeijan saartamiseen. Myöhemmin se eteni Reinin itärantaa Colmariin. Sotatoimien päätyttyä armeijakunta jäi Ranskan itäosiin miehitysjoukkoina.
Armeijakunta liitettiin operaatio Taifuunissa Keskustan armeijaryhmän 9. armeijaan. Sen pohjoinen sivusta eteni Kalininiin, mutta joukot joutuivat vetäytymään Rzevin tasangolle puna-armeijan aloitettua vastahyökkäyksensä. Armeijakunta kärsi suuria tappioita vuoden 1942 Rzhevin puolustustaisteluissa ja se vetäytyi alueelta operaatio Büffelin aikana.
Saksan 4. armeijaan liitetty armeijakunta osallistui syksyllä 143 taisteluihin Smolenskin ympäristössä torjuessaan puna-armeijan operaatio Suvorovia. Vuoden 1944 alussa armeijakunta vetäytyi Orsaan Minskin ja Moskovan välisen tien varteen. Operaatio Bagrationin alkaessa armeijakuntaa vastaan hyökkäsi 3. Valko-Venäjän rintaman joukot. Puna-armeijan saatua läpimurron pohjoisempana armeijakunta joutui saarroksiin Minskin itäpuolella. Läpimurrossa 5. heinäkuuta armeijakunta tuhoutui lähes täysin komentajan kenraali Paul Völckersin sekä kahden divisioonankomentajan joutuessa sotavangeiksi.
Armeijakunta perustettiin nopeasti uudelleen heinä-elokuussa ja se sijoitettiin Itä-Preussiin. Se liitettiin 2. armeijaan, jonka mukaan armeijakunta osallistui Itä-Preussiin hyökänneiden puna-armeijan joukkojen torjuntaan. Se joutui piiritetyksi Itämeren rannikolle Danzigiin, jossa se jälleen tuhoutui. Esikunta evakuoitiin ja siihen liitettiin täydennysjoukkoja uudelleen perustettaessa. Armeijakunta liitettiin 3. panssariarmeijaan ja toukokuussa sen jäänteet antautuivat Yhdysvaltain joukoille 4. toukokuuta Ludwigslustin pohjoispuolella.
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armeijakunnan komentajina toimivat[1]:
- jalkaväenkenraali Karl Ritter von Prager 26. elokuuta - 6. marraskuuta 1939
- jalkaväenkenraali Alfred Wäger 6. marraskuuta 1939 - 23. joulukuuta 1941
- kenraaliluutnantti Eccard Freiherr von Gablenz 24. joulukuuta 1941 - 3. tammikuuta 1942
- jalkaväenkenraali Joachim Witthöft 3. tammikuuta - 1. heinäkuuta 1942
- kenraalieversti Walter Weiss 1. heinäkuuta 1942 - 10. helmikuuta 1943
- kenraaliluutnantti Karl Burdach 10. helmikuuta - 8. kesäkuuta 1943
- jalkaväenkenraali Paul Völckers 8. kesäkuuta - 21. lokakuuta 1943
- kenraaliluutnantti Vincenz Müller 21.-26. lokakuuta 1943
- jalkaväenkenraali Paul Völckers 26. lokakuuta 1943 - 8. heinäkuuta 1944
- jalkaväenkenraali Hellmuth Priess 27. heinäkuuta - 21. lokakuuta 1944
- tykistönkenraali Maximilian Felzmann 26. lokakuuta 1944 - 14. huhtikuuta 1945
- jalkaväenkenraali Walter Hörnlein 15. huhtikuuta 1945 - antautumiseen