Saksan 21. jalkaväkidivisioona

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
21. jalkaväkidivisioona
Divisioonan tunnus
Divisioonan tunnus
Toiminnassa 1. lokakuuta 1934–8. toukokuuta 1945
Valtio Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Puolustushaarat Balkenkreuz.svg Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Osa joukkoa Heer (Wehrmacht)
Koko divisioona
Sodat ja taistelut Puolan offensiivi 1939
länsirintama 1940
itärintama 1941–1945

Saksan 21. jalkaväkidivisioona (saks. 21. Infanterie-Division) oli Saksa maavoimien yhtymä toisessa maailmansodassa.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrkreis I muodosti 1. lokakuuta 1934 Elbingissä divisioonan peitenimellä Kommandant von Elbing, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 21. jalkaväkidivisioonaksi. Divisioonan runkona oli Reichswehrin 1. divisioonan Preussin 3. jalkaväkirykmentti.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioona asetettiin liikekannalle 21. elokuuta 1939 osana ensimmäistä liikekannallepanoryhmää. Se liitettiin pohjoisen armeijaryhmän 3. armeijan XXI armeijakuntaan, jonka mukana se hyökkäsi Itä-Preussista Puolaan. Lokakuussa divisioona oli armeijaryhmän reservinä Puolassa. Marraskuussa divisioona oli armeijaryhmä A:n 12. armeijan III armeikakunnassa Eifelin alueelle keskitettynä. Se hyökkäsi Luxemburgin kautta Ranskaan.

Divisioona siirrettiin Itä-Preussiin, josta se aloitti pohjoisen armeijaryhmän mukana etenemisen Neuvostoliittoon operaatio Barbarossassa 22. kesäkuuta 1941 edeten aina Leningradin alueelle. Se vetäytyi armeijaryhmän mukana Riikaan ja edelleen Itä-Preussiin loppu vuodesta 1944, jolloin se oli liitettynä 3. panssariarmeijaan. Divisioonan pääosa tuhoutui sodan lopulla Mamonovon motissa. Loppuosa kuljetettiin Veikselinhaffin yli Baltijskiin ja Sambian niemimaalle, missä yksikkö hajaantui taisteluissa puna-armeijaa vastaan.


Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Divisioonankomentajina olivat[1]:

  • kenraaliluutnantti Albert Wodrig perustamisesta - 10. marraskuuta 1938
  • kenraaliluutnantti Kuno-Hans von Both 10. marraskuuta 1938 - 20. lokakuuta 1939
  • kenraaliluutnantti Otto Sponheimer 1. marraskuuta 1939 - huhtikuu 1942
  • kenraaliluutnantti Wilhelm Bohnstedt huhtikuu 1942
  • kenraaliluutnantti Otto Sponheimer huhtikuu 1942 - 10. tammikuuta 1943
  • kenraaliluutnantti Gerhard Matzky 10. tammikuuta - 1. lokakuuta 1943
  • eversti Hubertus Lammey 1. lokakuuta - joulukuu 1943
  • kenraaliluutnantti Gerhard Matzky joulukuu 1943 - 1. maaliskuuta 1944
  • kenraalimajuri Franz Sensfuss 1. -28. maaliskuuta 1944
  • kenraaliluutnantti Hermann Foertsch 29. maaliskuuta - 22. elokuuta 1944
  • kenraalimajuri Heinrich Goetz 22. elokuuta - 25. syyskuuta 1944
  • eversti Hengersdorff 25. syyskuuta - lokakuu 1944
  • eversti Scharenberg lokakuu - 12. joulukuuta 1944
  • eversti Beyse 12. joulukuuta 1944 - 14. tammikuuta 1945
  • kenraalimajuri Heinrich Goetz 12. tammikuuta - 1. huhtikuuta 1945
  • kenraalimajuri Karl Koetz 1. huhtikuuta 1945 - antautumiseen

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]