Sagadin kartano

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sagadin kartano kesällä 2012.
Sagadin kartano talvella
Kartanon barokkityylinen porttitorni on vuodelta 1794.

Sagadin kartano (viroksi Sagadi mõis) sijaitsee Vihulan kunnassa Länsi-Virumaalla. Ensimmäinen maininta kartanosta on 1449.[1] Vuodesta 1987 kartano on ollut Viron metsähallituksen hallussa.[2]

Sagadin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta kartanosta on 1449 joloin siitä löytyy maininta asiakirjoista.[1] Vuoteen 1687 asti kartanon omistajia olivat Risebieter-, von dem Berge- ja Duwal-suvut, joiden jälkeen kartanon osti Gideon von Fock, ja hänen sukunsa omistuksessa Sagadi pysyi lähes tauotta aina vuoteen 1919. Vuosina 1920–1974 kartanon päärakennuksessa oli koulu.[2]

Fockien aikana kartanossa tehtiin suuria rakennustöitä. Vuosina 1749–1753 valmistui yksikerroksinen herrastalo jonka julkisivu on Virossa harvinaista rokokoo -tyyliä. Vuonna 1793, Gideon Ernst von Fockin aikoina, sitä laajennettiin siipien suuntaisesti ja sen julkisivu uusittiin uusklassiseen tyyliin.[2] Vuonna 1894 takapuolelle rakennettiin parveke jossa tyyli oli uusrenessanssia.[1] Talon edessä olevan aukion reunoilla olevat sivurakennukset ovat peräisin 1800–1900–lukujen vaihteesta.[1]

Viron Tasavallallassa tehtiin vuonna 1919 maareformi[3][4] Kartanonherra Ernst Fock jäi kuitenkin sen jälkeen kartanoon vuokralle, vaikka maareformin yhteydessä kartanon herrastaloon sijoitettiin koulu joka toimi siellä vuoteen 1974 asti, ja oli vuokralla kaksikymmentä vuotta kunnes muutti perheensä kanssa Saksaan vuonna 1939.[5]

Kunnostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Rakveren Metsätalouslaitos aloitti 10 säilyneen rakennuksen entisöintityöt jotka kestivät vuoteen 1987. Niiden aikana rakennettiin vanhojen talojen raunioille uusia taloja.[1] Sisustusarkkitehtina oli tuolloin Leila Pärtelpoeg joka pyrki säilyttämään vanhan aikauden hengen[2] ja suunnitteli taloon uusvanhat huonekalut, sen lisäksi antiikkihuonekaluja ostettiin lähistöltä sekä muualta Virosta.[1] Huoneiden katoista entisöitiin niissä olleet kattomaalaukset ja ensimmäinen kerros entisoitiin vanhan kartanon 1800–luvun tyyliin. Toiseen kerrokeseen perustettiin metsäalan museo.[1] Sagadin kartanossa oli parhaimmillaan 52 rakennusta joista osa on tuhoutunut mutta osa on rakennettu uudestaan ja vanhat rakennukset on entisöity, ja noin 30 rakennusta on edelleenkin pystyssä alueella.[2]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin vuodesta 1987 Sagadin kartano on ollut Viron metsähallituksen (viroksi Riigimetsa Majandamise Keskus, RMK) hallinnassa, ja Sagadin metsäkeskuksessa on ollut muun muassa hotelli, matkustajakoti ja ravitolat. Niiden lisäksi siellä on museoita ja pidetään luontokoulua. Päärakennuksessa on kartanomuseo ja Viron metsämuseo on kartanon vaunuvajassa.[2][6]

Sagadin kartanossa on ranskalaistyylinen puisto jossa on lampi. Sen perusti kartanonrouva Eleonore Marie von Fock vuonna 1749. Vuonna 1790 sitä laajennettiin ja se muutettiin Englantilaistyyppiseksi metsäpuistoksi.[2] Puistossa kasvaa jopa kynäjalava ja tammia jotka ovat 33 metriä korkeita ja täten kaikista korkeimpia Virossa. 1980-luvulla aloitettujen kunnostustöiden yhteydessä kunnostettiin myös puistoa ja entisen hedelmätarhan tilalle perustettiin vuonna 1985 arboretum jossa kasvaa yli sata puu- ja pensalajia.[7][2] Arboretumin koko on 5,1 hehtaarin ja sinne istutetus ulkomaiset lajit ovat suvuittain ja opastauluin varustettuja.[7]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mäkeläinen, Tapio: Tapion matkassa Rakveren seudulle, s. 191–196. Solnessi Arhitektuurikirjastus, 2013. ISBN 978-9949-9390-6-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Sagadi / Saggad Viron - Tuhannen kartanon maa. Viitattu 01.03.2018.
  2. a b c d e f g h Mäkeläinen, Tapio: Tapion matkassa Rakveren seudulle, s. 191–196. Solnessi Arhitektuurikirjastus, 2013. ISBN 978-9949-9390-6-0.
  3. Wallius, Anniina: Virolainen historioitsija: "Viro oli taloudellisesti Suomea vahvempi" Yle. 22.2.2018. Viitattu 01.03.2018.
  4. Praust, Valdo: Viron kartanot - Sinun matkaopas kartanoihin Viron kartanot. Viitattu 01.03.2018.
  5. Osa 2. Komea kartanokulttuuri Yle - Vintti. Viitattu 01.03.2018.
  6. Sagadin kartano, Viro Visitestonia. Viitattu 01.03.2018.
  7. a b Sagadin kartanon puisto ja dendropuisto Visitestonia. Viitattu 01.03.2018.

Aiheesta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.