SS Andrea Doria
| Andrea Doria | |
|---|---|
 Andrea Doria |
|
| Tyyppi | linjalaiva |
| Lippuvaltio |
 Italia |
| Omistaja | Italia di Navigazione |
| Rakennustelakka | Ansardon telakat, Genova, Italia |
| Vesillelasku | 16. kesäkuuta 1951 |
| Neitsytmatka | 14. tammikuuta 1953 |
| Status | kaatuminen ja uppoaminen 26. heinäkuuta 1956 seurauksena törmäyksestä M/S Stockholmiin |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 213,8 m |
| Leveys | 27,5 m |
| Uppouma | 31 938 t |
| Koneisto | 4 x Parsons-höyryturbiinia |
| Nopeus | 23 kn |
| Matkustajia | 1 221 |
SS Andrea Doria oli valtamerilinjalaiva, jonka omisti Italia di Navigazione -laivayhtiö. Laivan kotisatama oli Genova Italiassa. Se oli nimetty 1500-luvulla eläneen genovalaisen amiraali Andrea Dorian mukaan. Andrea Dorian vetoisuus oli 29 083 bruttorekisteritonnia. Laiva oli suunniteltu 1 200 matkustajaa ja 500 miehistön jäsentä varten, ja se laskettiin vesille 16. kesäkuuta 1951. Neitsytmatkansa se teki 14. tammikuuta 1953.[1] Alus oli toisen maailmansodan koettelemuksista toipuvalle Italialla kansallisylpeyden aihe.
Andrea Doria varustettiin viimeisimpään tekniikkaan perustuneilla navigointilaitteilla ja tutkilla. Sen turvarakennelmiin kuului yksitoista vedenpitävää laipiota, ja teoriassa alus oli "uppoamaton".[2]
Heinäkuussa 1956 tapahtuneessa yhteentörmäyksessä ruotsalaisen M/S Stockholmin kanssa Andrea Dorian kylki repesi, ja alus upposi 11 tuntia onnettomuuden jälkeen.[3]
Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andrea Doria purjehti Nantucket-saaren lähellä kohti New Yorkia, kun siihen törmäsi 25. heinäkuuta 1956 kello 23.11 Svenska Amerika Linien -yhtiön moottorilaiva M/S Stockholm. Stockholm oli vain vähän aikaisemmin aloittanut purjehduksensa New Yorkista Ruotsiin.[4] Yhteentörmäyksen aikaan Atlantin yllä kohosi voimakas sumu.[5] Törmäys repi Andrea Dorian kyljen auki.[6]
Törmäyksestä tuli yksi merenkulun historian kuuluisimmista onnettomuuksista, ja sitä seurasi merenkulun historian suurin pelastusoperaatio. Lähes välittömästi törmäyksen jälkeen Andrea Doria alkoi kallistua. Stockholmista sen sijaan vaurioitui vain keula, eikä se joutunut merihätään. Meni lähes tunti ennen kuin Stockholmin kapteeni ilmoitti laivansa matkustajille aluksen törmäämisestä Andrea Doriaan.[4]
New Yorkista Le Havreen matkaava Compagnie Générale Transatlantiquen linjalaiva Ile de France sai hätäkutsun Andrea Dorialta onnettomuuden tapahduttua. Ranskalaisaluksen saapuessa paikalle sen kaikki valonheittimet sytytettiin valaisemaan onnettomuuspaikkaa. Andrea Doria oli jo kyljellään, ja vettä virtasi keulahytteihin ja ruumaan. Lisäksi puolet pelastusveneistä jäi laivan kaatuneen kyljen alle. Takaisin palanneesta Stockholmista ja Ile de Francesta laskettiin pelastusveneitä Andrea Dorian uhreille, joista monet olivat hypänneet mereen.[4]
Andrea Doria upposi 26. heinäkuuta 1956 kello 10.09 noin 11 tuntia yhteentörmäyksen jälkeen.[3] Haaksirikko tapahtui lähellä Yhdysvaltain rannikkoa, joten paikalliset mediayhtiöt valokuvaajineen pääsivät helikoptereilla nopeasti paikalle. Andrea Dorian uppoamisesta tuli yksi suorien TV-lähetysten varhaisimpia huippuhetkiä kameramiesten kuvatessa pinnan alle vaipuvan aluksen viime hetket.[6] Kuvamateriaali levisi nopeasti maailmalle ja lisäsi onnettomuuden julkisuutta.
Onnettomuudessa kuoli 46 Andrea Dorian matkustajaa. 1 660 matkustajaa ja miehistön jäsentä pelastui. Suurin osa Andrea Dorian matkustajista pelastui Ile de Franceen. Ensimmäiset pelastetut kuitenkin poimittiin Stockholmiin, jossa ihmeteltiin, miksi pelastusveneissä oli pelkkiä miehiä. Tämä aiheutti keskustelua siitä, että onnettomuuden sattuessa "naiset ja lapset ensin" -sääntöä ei ollut noudatettu.[4] Pelastusoperaatioon osallistui myös useita Yhdysvaltain rannikkovartioston aluksia. Jälkeenpäin yhteentörmäyksen osapuolet kiistelivät siitä, kumpi oli syypää tapaukseen. Väitteiden mukaan Andrea Dorialla oli meneillään kansijuhlat onnettomuushetkellä. Italialainen kapteeni ei ottanut laivasta poistuessaan lokikirjoja mukaansa, ja myöhemmin esiin nostetusta hylystä ei löytynyt selviä todisteita suuntaan tai toiseen.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuoteryhmä: Vuosisatamme kronikka. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951202893X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Andrea Doria andreadoria.org. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Andrea Doria" pbs.org. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Secret of the Dead pbs.org. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d Andrea Dorian tuho areena.yle.fi. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ Ships collide off Nantucket history.com. Viitattu 14.8.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Kronikka 1989 s. 791.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjoja ja lehtiartikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ballard, Robert D. (1997) Lost Liners: From the Titanic to the Andrea Doria the Ocean Floor Reveals It's Greatest Ships Hyperion; ISBN 0-7868-6296-3;
- Carletti, Stefano (1968) Andrea Doria '74 Gherando Casini Ed, Italy
- Gentile, Gary (1989) Andrea Doria: Dive to an Era Gary Gentile Productions; ISBN 0-9621453-0-0
- Gladstone, Eugene W. (1966) In The Wake Of The Andrea Doria: A Candid Autobiography by Eugene W. Gladstone McClelland and Stewart Limited, Canada.
- Goldstein, Richard (2003) Desperate Hours: The Epic Rescue Of The Andrea Doria John Wiley & Sons
- Haberstroh, Joe (2003) Fatal Depth: Deep Sea Diving, China Fever and the Wreck of the Andrea Doria The Lyons Press; ISBN 1-58574-457-3
- Hoffer, William (1982) Saved: the Story of the Andrea Doria-The Greatest Sea Rescue in History Simon & Schuster; ISBN 0-517-36490-5
- Kohler, Peter C. (1988) The Lido Fleet Seadragon Press. ISBN 0-9663052-0-5
- Mattsson, Algot (1986) Out Of The Fog: The Sinking Of The Andrea Doria (Translated from Swedish by Professor E. Fisher and edited by Gordon W. Paulsen) Cornell Maritime Press; ISBN 0-87033-545-6
- McMurray, Kevin F. (2001) Deep Descent: Adventure And Death Diving The Andrea Doria Pocket Books. ISBN 0-7434-0062-3
- Moscow, Alvin, (1959) Collision Course Putnam Publishing Group; ISBN 0-448-12019-4 (noted updated version published in 1981)
- Meurn, Robert J. (1990) Watchstanding Guide for the Merchant Officer Cornell Maritime Press, ISBN 0-87033-409-3