Siirry sisältöön

S/PDIF

Wikipediasta
TOSLINK-liitintä voidaan käyttää S/PDIF-liitännöissä
S/PDIF ja TOSLINK-liitännät vierekkäin.

S/PDIF (Sony/Philips Digital Interface Format) on standardi kuluttajalaitteissa digitaalisen äänisignaalin siirtoon käytetylle liitännälle. S/PDIF tukee optista TOSLINK-liitäntää tai koaksiaalikaapelia. AES/EBU on ammattikäyttöön suunnattu versio, joka käyttää korkeampaa jännitettä.[1][2][3]

Liitäntä ei ole sidottu mihinkään tiettyyn äänimuotoon ja sitä voidaan käyttää siirtämään kaksikanavaista PCM-ääntä tai monikanavaista 5.1 surround-ääntä erilaisten laitteiden välillä.[1][2]

S/PDIF ja AES/EBU eroavat vähän protokolliensa osalta ja siitä että S/PDIF ei vaadi yhtä kalliita komponentteja. S/PDIF on standardoitu IEC 60958 -dokumentissa (ennen IEC 958).

Kaksi laitetta voidaan yhdistää joko sähköisesti käyttäen 75 ohmin koaksiaalisia RCA-liittimiä tai optisesti käyttäen TOSLINK- eli EIAJ-liitintä. AES3-liitäntä ammattilaitteissa käyttää XLR-liittimiä. Optisen kaapelin etu sähköiseen verrattuna on sen häiriönsietokyky: melkein mikään sähköinen häiriö ei muuta signaalia. Markkinoilla on myös adaptereita joilla optinen signaali voidaan muuntaa sähköiseksi ja toisin päin.

Tiedonsiirtomuoto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

S/PDIF käyttää lohkoja, jotka koostuvat 192 kehyksestä (frame). Jokainen kehys koostuu kahdesta alikehyksestä. Alikehyksessä on esiosa tiedonsiirron synkronointiin, neljä bittiä lisätietoja ja 20- tai 24-bittiä äänidataa (jos yhdistettynä lisätietojen kanssa). Tämän jälkeen tulevat validisuusbitti, käyttäjäbitti, kanavabitti ja pariteettibitti. Ääninäyte voi käyttää enintään 24 bittiä ja käyttämättömät bitit asetetaan nollaksi (esimerkiksi 16-bittisen äänen kanssa).[4]

On mahdollista siirtää myös muita tietoja, kuten musiikkikappaleen nimi, mutta se ei kuulu S/PDIF-standardiin ja siten jotkin laitteet voivat jättää sen käyttämättä.[4]

S/PDIF käyttää myös alkeellista kopioinninrajoitustekniikkaa, Serial Copy Management Systemiä (SCMS); se ei salaa tai sotke signaalia kuten uudemmat järjestelmät, vaan asettaa signaalille niin sanotun "kopiointibitin". Se voi rajoittaa kopioinnin joko yhteen kappaleeseen (11), kieltää sen kokonaan (10) tai sallia rajoituksettoman kopioinnin (00). Elektroniikkaharrastelehti Elektor julkaisi 1990-luvulla rakennusohjeet laitteeseen jolla voitiin optisesta S/PDIF-signaalista muuttaa kopiointibitti aina kopioinnin sallivaksi.

  1. a b Tech tips - SPDIF connections explained lindy.co.uk. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  2. a b S/PDIF pcmag.com. Viitattu 31.7.2025. (englanniksi)
  3. Interfacing AES3 & S/PDIF (PDF) nu9n.com. Viitattu 1.8.2025. (englanniksi)
  4. a b Receiving S/PDIF audio stream with the STM32F4/F7/H7 Series (PDF) st.com. Viitattu 1.8.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]