S. C. Jamir
| S. C. Jamir | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Odishan kuvernööri | |
|
21. maaliskuuta 2013 – 20. maaliskuuta 2018
|
|
| Edeltäjä | M. C. Bhandare |
| Seuraaja | Satya Pal Malik |
| Maharashtran kuvernööri | |
|
9. maaliskuuta 2008 – 22. tammikuuta 2010
|
|
| Edeltäjä | S. M. Krishna |
| Seuraaja | K. Sankaranarayanan |
| Gujaratin kuvernööri | |
|
30. heinäkuuta 2009 – 26. marraskuuta 2009
|
|
| Edeltäjä | Nawal Kishore Sharma |
| Seuraaja | Kamla Beniwal |
| Goan kuvernööri | |
|
17. heinäkuuta 2004 – 21. heinäkuuta 2008
|
|
| Edeltäjä | Mohammed Fazal |
| Seuraaja | Shivinder Singh Sidhu |
| Nagalandin pääministeri | |
|
22. helmikuuta 1993 – 6. maaliskuuta 2003
|
|
| Edeltäjä | presidentin hallinto |
| Seuraaja | Neiphiu Rio |
|
25. tammikuuta 1989 – 10. toukokuuta 1990
|
|
| Edeltäjä | presidentin hallinto |
| Seuraaja | K. L. Chishi |
|
18. marraskuuta 1982 – 28. marraskuuta 1986
|
|
| Edeltäjä | John Bosco Jasokie |
| Seuraaja | Hokishe Sema |
|
18. huhtikuuta 1980 – 5. kesäkuuta 1980
|
|
| Edeltäjä | Vizol Angami |
| Seuraaja | John Bosco Jasokie |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. lokakuuta 1931 Ungma, Nagaland, Brittiläinen Intia |
| Tiedot | |
| Puolue | Intian kongressipuolue |
| Tutkinnot | Allahabadin yliopisto |
S. C. Jamir (s. 17. lokakuuta 1931[1]) on intialainen kongressipuoluetta edustava poliitikko, joka on toiminut viisi kautta Nagalandin osavaltion pääministerinä. Sen lisäksi hän on ollut kuvernöörinä Goassa, Maharashtrassa, Gujaratissa ja Odishassa. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Intian kolmanneksi korkein kunniamerkki Padma Bhushan.[2]
Jamir aloitti poliittisen uransa osallistumalla opiskelijapolitiikkaan. Hän liittyi Students' Christian Movement -opiskelijajärjestöön lukiessaan lakia Allahabadin yliopistossa vuosina 1954–1957.[3] Hänet äänestettiin Lok Sabhaan ensimmäisen kerran vuonna 1961. Tuolloin hän aloitti silloisen ulkoministeri Jawaharlal Nehrun parlamentaarisena valtiosihteerinä.[1] Vuonna 1967 hänestä tuli rautateistä vastaava apulaisministeri. Hän vaikutti parlamentissa yhtämittaisesti vuoteen 1970, jolloin neljännen Lok Sabhan virkakausi päättyi.[4][5]
Lok Sabhasta Jamir siirtyi Nagalandin osavaltiopolitiikkaan. Hänet valittiin Nagalandin osavaltioparlamenttiin ministeriksi 1974. Kolme vuotta myöhemmin hän oli osavaltion varapääministeri.[5] Vuonna 1980 hänestä tuli alle kaksi kuukautta kestäneen osavaltiohallituksen pääministeri.[6] Hän onnistui pääsemään pääministeriksi uudestaan vuoden 1982 osavaltiovaalien jälkeen. Hänen toinen kautensa pääministerinä kesti vuoteen 1986, jolloin hänen hallituksensa kohtasi kaksi kriisiä. Maaliskuussa kaksi mieltään osoittanutta opiskelijaa kuoli poliisin ampumina, mikä johti kahdeksan hänen hallituksensa 22:sta ministeristä eroamaan.[7] Marraskuussa hän ajautui keskelle väitettyä korruptioskandaalia, jonka lisäksi hänellä epäiltiin olevan yhteyksiä kiinalaismieliseen National Socialist Council of Nagaland -järjestöön. Kongressipuolue halusi parantaa vaurioitunutta mainettaan ennen Nagalandin vuoden 1987 osavaltiovaaleja, minkä vuoksi Jamir suostuteltiin eroamaan.[8] Pääministeri Rajiv Gandhi pakotti hänet eroamaan tehtävästään, kun useat Nagalandin lainsäätäjät syyttivät häntä korruptiosta.[9]
Seuranneet osavaltiovaalit olivat kongressipuolueelle tappio, jonka vuoksi Hokishe Semasta tuli seuraava Nagalandin pääministeri.[9] Tappionsa jälkeen Jamir valittiin Rajya Sabhaan, jossa hän toimi kaksi vuotta.[5] Hänet valittiin Nagalandin pääministeriksi uudelleen vuonna 1989, kun puolue koki hänen onnistuneen kaatamaan Seman osavaltiohallituksen.[9] Vuonna 1993 hänet valittiin taas pääministeriksi, jonka jälkeen hän onnistui voittamaan toisen peräkkäisen kauden vuonna 1998.[10] Näiden kausiensa aikana hän joutui useita kertoja murhayritysten kohteeksi. Vuonna 1993 hänen autosaattuettaan kohti ammuttiin mörssärillä.[11] Vuonna 1999 joukko aseistautuneita miehiä yritti hyökätä hänen autosaattueensa kimppuun.[12] Toimiessaan Goan kuvernöörinä vuonna 2007 häneen kohdistui neljäs murhayritys.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jamir takes oath as Gujarat Governor Indian Express. 31.7.2009. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Prominent Cong leader from Nagaland SC Jamir gets Padma Bhushan ANI News. 26.1.2020. Arkistoitu 20.2.2020. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Jamir sworn in as new Maharashtra governor India Today. 19.7.2008. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ 4th Lok Sabha Members Bioprofile: Jamir, Shri S. C Lok Sabha. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ a b c Rajya Sabhan elämäkerralliset tiedot rajyasabha.nic.in. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Louis, Arul B.: Nagaland: Nobody's bastion India Today. 30.6.1980. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Khandekar, Shreekant: Nagaland CM Jamir in trouble as eight of 22 ministerial colleagues resign India Today. 15.4.1986. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Gupta, Shekhar: With S.C. Jamir's resignation, Hokishe Sema faces toughest test in his political career India Today. 30.11.1986. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ a b c Menon, Ramesh: I will lead Nagaland into the national mainstream: S.C. Jamir India Today. 15.2.1989. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ The Assembly round Frontline. 21.3.1998. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ a b Jamir escapes another attempt on life Indian Express. 24.11.2007. Viitattu 20.2.2020.
- ↑ Attempt to assassinate Nagaland Minister BBC. 29.11.1999. Viitattu 20.2.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S. C. Jamir Wikimedia Commonsissa
