Síyáh-Chál
Síyáh-Chál (pers. سیاه چال, Siyāh Cāl) oli maanalainen vankila, joka sijaitsi 1800-luvulla Persiassa, Teheranin keskustassa lähellä silloista šaahin palatsia.
Se ei ollut tavallinen vankila, vaan suuri maanalainen onkalo, joka oli aiemmin toiminut kaupungin yleisen kylpylän vesivarastona. Tyrmään oli vain yksi sisäänkäynti, eikä siellä ollut minkäänlaista ilmanvaihtoaukkoa lukuun ottamatta käytävää, jonka kautta mentiin sisälle. Paikka vilisi erilaisia syöpäläisiä, eikä siellä ollut minkäänlaisia vuodealustoja tai saniteettitiloja. Tila oli pimeä, ja sen ilma kuvottavan löyhkäävää. Lattian maapohja oli kostea ja jätteiden peittämä.
Vankien sallittiin tulla kerran päivässä ulos tunnin ajaksi haukkaamaan raitista ilmaa. Vankilaan saatettiin sulloa yhtä aikaa 150 vankia, jotka koostuivat niin maantierosvoista kuin murhamiehistä tai muista syistä vangituista ihmisistä.
Vangit oli toisinaan kahlittu ketjuilla toisiinsa, ja käytössä oli myös pahamaineiset kahleet Qará-Guhar ja Salásil. Qará-Guhar oli hartioille asetettava rautakahle, joka painoi 51 kiloa.
Lähdekirja: Adib Taherzadeh: The Revelation of Bahá’u’lláh, Volyme one