Sèvre Nantaise

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sèvre Nantaise
Sèvre nantaise Rochen myllyn luona Tiffaugesissa
Sèvre nantaise Rochen myllyn luona Tiffaugesissa
Alkulähde Beugnon-Thireuil, Deux-Sèvres
46°39′00″N, 0°26′30″W
Laskupaikka Nantes, Loire-Atlantique, Loire
47°11′50″N, 1°32′50″W
Maat Ranska
Pituus 141,75[1] km
Alkulähteen korkeus 210 m
Virtaama 23,4[2] m³/s
Valuma-alue 2360[2] km²
Sèvre Nantaisen valuma-alue
Sèvre Nantaisen valuma-alue

Sèvre Nantaise on Loiren sivujoki Länsi-Ranskassa, Loire-Atlantiquen, Maine-et-Loiren, Deux-Sèvresin ja Vendéen departementeissa, Pays de la Loiren ja Nouvelle-Aquitainen alueilla.[1] Se on Loiren viimeinen merkittävä sivujoki ennen kuin tämä laskee Atlantin valtamereen.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaise alkaa Gâtinesin ylängöltä 215 metrin korkeudelta merenpinnasta. Sillä on useita latvahaaroja. Yksi niistä alkaa Gâs'in kylästä Neuve-Bouinin kunnan eteläosassa[3], toinen taas Le Beugnonin kunnan pohjoisosasta[1] Molemmat sijaitsevat Deux-Sèvresin departementissa. Joki virtaa luoteeseen ja kulkee myös Vendéen, Maine-et-Loiren ja Loire-Atlantiquen departementtien kautta ennen kuin se laskee Nantesissa Loireen.

Ennen osa Sèvre Nantaisen vesistä päätyi Loiren eteläiseen sivuhaaraan, jonka nimi on Seil. Seil alkoi Sèvre Nantaisen ja Loiren yhtymäkohdasta ja yhtyi jälleen Loiren päähaaraan Trentemoultin kylän kohdalla. Gallialais-roomalaisaikainen Ratiatumin jokisatama sijaitsi Seilin varrella.

  • Loire, Sèvre Nantaise ja Seil vanhassa kartassa vuosilta 1755–1756.
    Loire, Sèvre Nantaise ja Seil vanhassa kartassa vuosilta 1755–1756.
  • Seil, Loire ja Trentemoult vuonna 1883
    Seil, Loire ja Trentemoult vuonna 1883

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaise on 141,8 kilometrin pituinen[1] ja mutkitteleva, ja se virtaa rauhallisesti. Sen varrella tapaa runsaasti kalastajia, ulkoilijoita ja monia eläimiä. Joen varrella on 143 vesimyllyä, jotka ovat hyödyntäneet sen virtaavan veden voimaa.

Huomattavimpia nähtävyyksiä joen varrella ovat joen ylittävä vanha kulkutie Chaussée des Moines Vertoussa, Chàteau de Clissonin ympäristö, Cissoussa sijaitseva puisto Domaine de la Garenne Lemot, vanha linna Chàteau de Tiffauges, jota sen tunnetuimman entisen asukkaan, Gilles de Raisin saaman liikanimen mukaan nimitetään joskus myös Siniparran linnaksi sekä Poupet'n alue Saint-Malò-du-Boisissa, jossa kesäisin pidetään Poupet'n musiikkijuhlat.

Vesiliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre nantaise alajuoksusta on purjehduskelpoista 21 kilometrin pituinen osuus on Monnièresista Loireen. Siinä voivat kulkea laivat, jotka ovat enintään 5,5 metriä leveitä ja 31,5 metriä pitkiä. Matkan varrella on Pont-Rousseaun pato ja Vertoun sulku. Nykyinen Pont-Rousseaun pato rakennettiin vuonna 1995 ja se korvaa aikaisemman, vuonna 1909 rakennetun padon, joka tuhoutui vuoden 1962 tulvassa. Se pitää veden pinnan joen yläjuoksulla lähes vakiokorkeudella ja vähentää näin vuoroveden vaikutusta. Korkean veden aikana laivat pääsevät sen yli. Ensimmäinen Vertoun sulku rakennettiin vuonna 1750, mutta se rakennettiin uudelleen 1800-luvulla. Monnièresin yläpuolella joella voivat kulkea kajakit ja muut pienet veneet.

1700- ja 1800-luvuilla käynnistettiin hankkeita[4], joiden tarkoituksena oli tehdä Sèvre purjehduskelpoiseksi Clissonin saakka. Jokeen aiotiin rakentaa sulkuja, ja suunniteltiin myös sen vesiväylän avaamista Nantesista Niortiin yhdistämällä Sèvre Nantaise ja Sèvre Niortaise kanavalla toisiinsa. Lukuisien myllyjen ja karikoiden sekä lopulta rautateiden kilpailun vuoksi hanketta ei kuitenkaan koskaan toteutettu.

Sèvreä pitkin myötävirtaan, kohti merta on kuljetettu varsinkin viiniä ja hiekkaa, ylävirtaan viljoja, kalkkia, puutavaraa ja kiveä. Vuosina 1899–1960 sitä pitkin kulki myös matkustajalaiva. Nykyisin joella kulkevat vain huviveneet.

Sèvren sivujoki Maine on purjehduskelpoinen 6 kilometrin pituiselta osuudeltaan Pont-Caffinosta Château-Thébaudiin. Nyttemmin käytöstä poistettu sulku mahdollisti aikoinaan vesiliikenteen pidemmällekin jokea pitkin ylävirtaan.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Sèvre johtuu esikelttiläisestä sanavartalosta Sab, Sal tai Salm, joka tarkoittaa nestemäistä ainetta kuten mehua, mahlaa tai lientä ja joka esiintyy paikannimissä kaikkialla Euroopassa, sekä siihen liittyvästä niin ikään esikelttiläisestä painottamasta suffiksista ara.[5] Varhaisin kirjallinen maininta, jossa joen nimi esiintyy, on vuodelta 1085, muodossa Sevria. Vuonna 1189 se esiintyi myös muodossa Separa.[5]'

Lähellä on toinenkin Sèvre-niminen joki, Sèvre Niortaise, joka laskee suoraan Atlanttiin. Erotukseksi siitä käytetään Loiren sivujoesta tarkennettua nimeä Sèvre Nantaise, "nantesilainen Sèvre", Nantesin kaupungin mukaan, jossa se laskee Loireen.

Deux-Sèvresin departementin nimi tarkoittaa "kaksi Sèvreä". Nimi johtuu siitä, että molemmat Sèvre-joet sijaitsevat osittain tämän departementin alueella.

Tärkeimmät sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaisen tärkeimmät sivujoet ovat:[6]

Jokivarren departementit ja kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Port Morinièressa Rezéssä.
Sèvre ja Portillonin silta Vertoussa.

Sèvre Nantaise kulkee seuraavien departementtien ja kuntien kautta:

Hydrologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaise alkaa 210 metrin korkeudelta ja on 136 kilometrin pituinen. Sen valuma-alue on melko suppea. Useimpien lähellä Biskajanlahtea olevien jokien tavoin sen virtaama on varsin suuri, mutta sen virtaama vaihtelee varsin huomattavasti sateisuuden mukaan, sillä suuri osa alueen sadevedestä päätyy melko nopeasti jokeen.

Sèvre Nantaise Nantesissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaisen virtaamaa Nantesissa, jossa se yhtyy Loireen, on seurattu lähes 30 vuoden ajan, tammikuusta 1994 joulukuuhun 2023.[2] Joen valuma-alueen pinta-ala on 2360 km2.[2]

Joen keskimääräinen virtaama on 23,4 kuutiometriä sekunnissa.[2] Virtaama kuitenkin vaihtelee huomattavasti eri vuodenaikoina. Loppusyksyllä ja talvella, marraskuusta maaliskuuhun saakkka, virtaama on keskimääräistä korkeampi, suurimmillaan tammikuussa, jolloin se on keskimäärinkin yli 60 m3/s. Alimmillaan virtaama on elokuussa, keskimäärin vain 2,42 m3/s. Sääoloista aiheutuvat epäsäännölliset vaihtelut ovat myös suuria.

Sèvre Nantaisen keskivirtaama Nantesissa eri kuukausina[2]
Kuukausi m3/s
Tammikuu
  
 60,8
Helmikuu
  
 52,0
Maaliskuu
  
 36,7
Huhtikuu
  
 19,8
Toukokuu
  
 12,2
Kesäkuu
  
 6,16
Heinäkuu
  
 3,29
Elokuu
  
 2,42
Syyskuu
  
 3,44
Lokakuu
  
 10,4
Marraskuu
  
 26,8
Joulukuu
  
 48,0


Kuivuus ja pienimmät virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaisen pienin mitattu hetkellinen virtaama on ollut 132 litraa sekunnissa, 15. elokuuta 2005. Pienin vuorokauden keskivirtaama on ollut 154 litraa sekunnissa, 18. elokuuta 1996.[2]

Tulvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten useimmissa muissakin Loiren sivujoissa, myös Sèvre Nantaisessa esiintyy toisinaan varsin suuria tulvia.

Joen suurin mitattu yhden vuorokauden keskivirtaama on ollut 623 kuutiometriä sekunnissa, 22. tammikuuta 1994, ja suurin hetkellinen virtaama 744 kuutiometriä sekunnissa samana päivänä klo 23.01. mainittuna päivänä klo 23.01.

Tilastollisesti on arvioitu, että yhden päivän keskivirtaama ylittää arvon 262 m3/s keskimäärin joka toinen, arvon 386 keskimäärin joka viides vuosi. Arvo 468 m3/s ylittyy keskimäärin kerran 10, arvo 546 m3/s kerran 20 ja arvo 648 m3/s kerran 50 vuodessa.[7]

Sademäärä ja keskivirtaama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sèvre Nantaise on melko runsasvetinen joki. Sen valuma-alueen keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 313 millimetriä[2], mikä on suurempi kuin Ranskassa keskimäärin ja varsinkin suurempi kuin muualla Loiren valuma-alueella (jossa se on 241 mm).[8] Sèvren valuma-alueen sademäärä vastaa 10,6 litraa sekunnissa neliökilometriä kohti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d la Sèvre Nantaise Sandre. Viitattu 24.1.2024.
  2. ↑ a b c d e f g h Site hydrométrique - M750 2410 : La Sèvre Nantaise [totale à Nantes et à Vertou [Pont-Rousseau] - Fiche de synthèse - Données hydrologiques de synthèse] Eaufrance. Viitattu 24.1.2024.
  3. ↑ Source de la Sèvre Nantaise, département des Deux-Sèvres, Région Nouvelle-Aquitaine Géoportail. Viitattu 24.1.2024.
  4. ↑ Régis Barraud: Vers un ”tiers-paysage” ? Géographie paysagère des fonds de vallées sud-armoricaines. Héritage, évolution, adaptation. väitöskirja. Université de Nantes, 2007.
  5. ↑ a b Ernest Nègre: Toponymie générale de la France: étymologie de 35 000 noms de lieux, vol 1. Formations préceltiques, celtiques, romanes, s. 42. Geneve: Librairie Droz, 1990. ISBN 978-2-600-02884-4. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ La Sèvre Nantaise et ses affluents sevre-nantaise.com. Viitattu 24.1.2024.
  7. ↑ Sèvres Nantaise - välilehti Hautes eaux Eaufrance. Viitattu 24.1.2024.
  8. ↑ Site hydrométrique - K490 0030 : La Loire à Tours Eaufrance. Viitattu 24.1.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sèvre_Nantaise&oldid=22135893”