Sähkön ja lämmön yhteistuotanto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hanasaaren voimalaitos Helsingissä on valjastettu sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantoon. Yhteistuotanto on Suomessa hyvin yleistä ja on nostanut Suomen voimalaitosten hyötysuhteet poikkeuksellisen korkeiksi kansainvälisessä vertailussa.

Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP, engl. Combined Heat and Power) on tuotantomuoto, jossa samassa prosessissa tuotetaan samanaikaisesti sähkön lisäksi lämpöä. Yhteistuotannossa sähkö voidaan tuottaa esimerkiksi höyry- tai kaasuturbiineilla ja saatava lämpö hyödynnetään joko kaukolämpönä tai teollisissa prosesseissa. Yhteistuotannon hyötysuhde on korkeampi kuin erillistuotannon, sillä tuotannossa käytettyjen polttoaineiden energiasisältöä voidaan käyttää tehokkaammin hyödyksi.[1]

Tavallisen lauhdevoimalaitoksen tuottama lauhdevesi on niin kylmää, ettei se ole juurikaan käytettävissä lämmön tuotantoon. Yhteistuotantoa varten on voimalaitoksen prosessia siksi jonkin verran muutettava. Teknisiä ratkaisuja ovat vastapainevoimalaitos ja väliottovoimalaitos. Kaasuturbiinivoimalaitoksessa voidaan turbiinin pakokaasujen lämmöllä kuumentaa vettä tai höyryä.[2]

Suomessa sähkön ja lämmön yhteistuotanto on merkittävin sähköntuotantomuoto; vuonna 2009 36 prosenttia sähköntuotannosta tuotettiin yhteistuotannolla.[3] Sähkön ja lämmön yhteistuotanto on taloudellisesti järkevää kylmätalvisissa ilmastoissa, kuten Pohjois- ja Itä-Euroopassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto Tilastokeskus. Viitattu 19.10.2010.
  2. Pirilä, Pekka: Yleinen energiatalous (pdf) (Luentokurssi. Sivut 24–26.) 15.10.2003. Teknillinen korkeakoulu. Viitattu 21.10.2010.
  3. Sähkön ja teollisuuslämmön tuotannot vähenivät vuonna 2009 29.9.2010. Tilastokeskus. Viitattu 19.10.2010.