Ruutikanavasytytin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruutikanavasytytin on ilmatorjunta-aseissa aiemmin käytetty sytytinmalli.

Ruutikanavasytyttimen toiminta perustuu eri mittaisiin kranaatin sisällä oleviin kanaviin, jotka on täytetty ruudilla, ja ne toimivat siis eräänlaisina sytytyslankoina. Kanavat on jo ammustehtaalla suljettu erikoisruuveilla.

Kun haluttu paloaika on selvitetty, sitä vastaavan ruutikanavan sulku poistetaan ja ammus ladataan tykkiin. Kun tykki laukaistaan, kanavaruuti syttyy ja aikanaan räjäyttää ammuksen. Kaikissa ammuksissa on myös iskusytytin kärjessä.

Menetelmän tarkkuus on vain tyydyttävä, siksi se pitkälti syrjäytyikin jo 1930-luvulla kellolaitteella varustettujen ammusten tieltä. Suomessa ruutikanavakranaatteja käytettiin vielä alkuvuodesta 1944 Helsingin suurpommitusten torjunnassa, koska huomattavassa osassa käytössä olleista ilmatorjuntatykeistä ei ollut palopituuskoneistoja.

Viimeiset ruutikanavakranaatit Suomessa ammuttiin Skoda-tykeillä Hietalahden rannasta meren päälle kunnialaukauksina marsalkka Mannerheimin hautajaisissa. Näitä tykkejä säilytetään Tuusulan Ilmatorjuntamuseossa.