Ruukkujen tasanko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruukkujen tasanko
Maailmanperintökohde
Sijainti Laos
19°25′51.8″N, 103°9′8″E
Tyyppi kulttuuri
Kriteerit (iii)
Tunnusnumero 1587
Valintahistoria
Valintavuosi 2019

Ruukkujen tasanko on Laosin vuoristoalueella sijaitseva ylätasanko, jolla on suuria kivisiä, ruukkumaisia astioita. Useimpien ruukkujen sisältö on ryöstetty ja niiden kiviset kannet rikottu. Ruukkuja on käytetty hautauksiin.

Tasanko on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2019.[1]

Ruukkujen tasanko on avattu matkailijoille, vaikka Vietnamin sodan jäljiltä alueella saattaa olla vielä räjähtämättömiä rypälepommeja. Siksi matkailijoiden on pysyttävä turvallisiksi merkrityillä alueilla.[2]

Arkeologit tutkivat ruukkuja, ja räjähdeasiantuntijat auttavat heitä välttämään räjähtämättömiä pommeja.

Ruukkujen tasangon historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukkujen tasanko on vuorten ympäroimä, vinoneliön muotoinen ja 800 neliökilometrin laajuinen alue noin kilometrin korkeudessa merenpinnasta Xieng Khouangin provinssissa. Tasanko alkaa Phonssavanista (Phonsavanista) 4,5 kilometriä itään ja päättyy La Senessä, joka on 30 kilometriä tästä etelään.

Ruukkujen tasangolla on suuri määrä pronssi- tai rautakaudelta peräisin olevia, luultavasti hautauurnina käytettyjä, suuria harmaita kivisiä ”ruukkuja”, jotka ovat 1,5 metriä korkeita ja noin 75 senttimetriä leveitä. Suurin ruukku on kaksi metriä korkea, sen sisustan läpimitta on 30 senttimetriä ja se painaa kuusi tonnia.

Kiviruukkuja on kaikkiaan 3 000 kappaletta 60 ryhmässä, suurimmassa ryhmässä on 250 ruukkua. Joissakin ruukuissa on eläinten, tähtien, ympyröiden ja ihmishahmojen kuvia. Eräästä ehjästä ruukusta on löydetty yksi musta pientä saviruukku, lasi- ja karneolihelmiä, koruja, pronssisia kelloja, käsikirveitä ja lamppuja. Monien ruukkujen sisältö on ryöstetty ja niiden alkuperäinen kivinen kansi rikottu, minkä vuoksi ruukkujen luultiin pitkään olleen kannettomia. Ruukut liittyivät hyvin vanhaan hautausperinteeseen (joka on ehkä peräisin varhaiselta kivikaudelta), jossa henki päästettiin ruumista pois ennen varsinaista hautaamista. Ensin ruumis pantiin ruukkuun sikiöasentoon maatumaan, sitten paljastuneet luut ruukkuun. On löydetty sekä poltettuja että polttamattomia luiden jäänteitä.

Ruukkujen ikää ei ole pystytty selvittämään. Epävarmat arviot liikkuvat välillä 500 eaa. – 800 jaa. Ruukut liittyvät rikkaaseen pronssikautiseen kulttuuriin[1], joka ulottui Kaakkois-Aasiassa Assamin osavaltiosta Thaimaahan, Kambodžaan ja Vietnamiin.

Ruukkujen alkuperästä on monia legendoja: taruissa niiden väitetään muun muassa olevan peräisin voitonjuhlista pahaa päällikköä vastaan käydyn taistelun jälkeen.

Ruukkujen tasangon pommitukset vaikuttavat tänäänkin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruukkujen tasangolla käytiin Vietnamin sodan aikana suuria taisteluja, jotka jäivät itse Vietnamin sodan pimentoon. Alueelle kohdistettiin suuri ilmapommitus, jonka jäljiltä maastosta löytyy yhä lukuisia kraattereita ja tuhansia tonneja räjähtämättömiä pommeja. Alueelle pudotettiin rypälepommeja, joissa on suurissa kanistereissa aikasytytteisiä ja kosketusmiinoja. Edelleenkin alueella kuolee tai haavoittuu ihmisiä joka viikko, koska kolmannes pudotetuista pommeista ei räjähtänytkään heti.lähde?

Xieng Khouang on yksi maailman pahimmin pommitetuista paikoista. Vuosina 1964-1973 Yhdysvallat pudotti kaksi miljardia kiloa pommeja maahan "salaisessa sodassa" Pathet Laoa ja Pohjois-Vietnamin kommunisteja vastaan. Jopa kolmasosa niistä ei koskaan räjähtänyt, ja ne saastuttavat maata nykyään. Vaikka maan alle hautautunut räjähtämätön ammus on yleensä turvallinen, se voi räjähtää, kun virheellinen sytytin laukeaa vahingossa. Ympärillä oleva maa on vaarallinen peltoja kyntäville maanviljelijöille, puhveleita laiduntaville lapsille ja arkeologeille.[3]

  1. a b Megalithic Jar Sites in Xiengkhuang – Plain of Jars Unesco WHC. Viitattu 5.10.2024.
  2. Jarryd Salem: Laos’ strange plain of jars BBC News. 2022. Viitattu 5.10.2024.
  3. Karen Coates: Plain of Jars Archeology. 17.2005. Viitattu 5.10.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Colani, Madeleine: The megaliths of upper Laos. (ranskalainen alkuteos Megalithes du Haut-Laos, 1935) Barcaray International Publishing, 2019.
  • Tieteen kuvalehti, kesäkuu 2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]