Rusopääluri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rusopääluri
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Silmälasilurit Psitteuteles
Laji: goldiei
Kaksiosainen nimi

Psitteuteles goldiei
(Sharpe, 1882)

Katso myös

  Rusopääluri Wikispeciesissä
  Rusopääluri Commonsissa

Psitteuteles goldiei

Rusopääluri (Psitteuteles goldiei) on silmälasilurien sukuun kuuluva papukaijalintu. Joskus se luokitellaan sateenkaarilurien sukuun.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 19 cm. Aikuisen linnun höyhenpuku on yleisväriltään vihreä, kellanvihreä alapuolelta ja siipien alapeitinhöyhenistä. Otsa ja päälaki ovat punaiset (naaraalla himmeämpi), takaraivo sininen, korvan peitinhöyhent ja posket punertavat tummansinisin viiruin ja alapuolen höyhenissä on tummanvihreää viirutusta. Siipisulkien alapinnassa on keltainen vyö. Pyrstö on päältä oliivinvihreä ja alta kellertävä, nokka musta, iiris ruskea ja koivet vihertävänruskeat. Nuoren linnun päälaki on vihreä ja siinä on punaista kirjailua.[2]

Rusopääluri esiintyy Uuden-Guinean vuoristoisessa sisämaassa.[2]

Rusopäälurin esiintymisalueen laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä ja sen kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusopäälurit elävät vuoristometsissä aina 2 800 metrin korkeudelle saakka.[2]

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmeisesti yksiavioinen. Pesintä tunnetaan puutteellisesti.[2]

Rusopäälurit liikkuvat tavallisesti perhekunnittain tai pienissä parvissa. Puiden massakukinnan aikana ne liittyvät jopa 100 yksilön suurparviksi. Ne syövät kukkia, siitepölyä, mettä, ja hedelmiä. Niiden nokka ja kieli ovat erilaistuneet siten, että nokka on kapea ja kielen päässä on eräänlainen harja.[2]

  1. a b BirdLife International: Psitteuteles goldiei IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c d e Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3