Ruskosiippa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruskosiippa
Myotis emarginatus.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Lepakot Chiroptera
Heimo: Siipat Vespertilionidae
Suku: Aitosiipat Myotis
Laji: emarginatus
Kaksiosainen nimi

Myotis emarginatus
(É. Geoffroy, 1806)

Ruskosiipan levinneisyys
Ruskosiipan levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ruskosiippa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruskosiippa Commonsissa

Ruskosiippa (Myotis emarginatus) on siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji.

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosiippoja esiintyy Etelä-Euroopassa, Luoteis-Afrikassa ja se on levinnyt myös itään päin Afganistaniin asti.[2] Laji viihtyy mäkimaastossa ja laaksoissa. Piilopaikkoinaan ne pitävät luolia ja talojen ullakoita. Ruskosiipoille kelpaa ravinnoksi mm. hämähäkit ja hyönteiset. Laji talvehtii yksinään tai 20 yksilön ryhmässä.[3]

Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruskosiippa on väritykseltään punertavanruskea.[2] Lepakon ruumis on 4,1-5,3 cm pitkä ja sillä on massaa 6-10 g. Lajille ominaista on korvan takareunoissa, pitkien korvankansien kärkien kohdalla suorakulmaiset lovet.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Nagy, Z.: Myotis emarginatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
  2. a b Mazin B. Qumsiyeh: Mammals of the Holy Land, s. 120. Texas Tech University Press, 1996. ISBN 9780896723641. (englanniksi)
  3. a b Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 97. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.