Poimuhierakka
| Poimuhierakka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Tatarkasvit Polygonaceae |
| Suku: | Hierakat Rumex |
| Laji: | crispus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rumex crispus |
|
| Katso myös | |
Poimuhierakka (Rumex crispus) on isokokoinen ruohovartinen kasvi, joka muistuttaa sukulaistaan hevonhierakkaa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poimuhierakka on 40–120 senttimetriä korkea jäykkävartinen monivuotinen ruohokasvi. Varsi on usein punertava, osittain tai kokonaan sekä uurteinen. Sen lehdet ovat poimulaitaisia, 4–5 kertaa leveyttään pitempiä. Lehtiruodin tyvellä vartta ympäröi kalvomainen korvaketuppi. Kukinto on pystyhaarainen, tiheä, tähkämäinen ja melkein lehdetön. Kukat ovat pienet, n. 3 mm ja vihertävät. Pähkylät ovat piparkakunruskeita. Poimuhierakan voi erottaa hevonhierakasta pitkulaisempien ja selvemmin aaltoilevien lehtien sekä harvemman kukkatähkän avulla. Lajit risteytyvät keskenään.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poimuhierakka on levinnyt Keski- ja Etelä-Eurooppaan, Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan sekä Afrikan pohjoisrannikolle.[2] Suomessa se kasvaa pääasiassa rannikolla, paikoitellen sisämaassa[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poimuhierakka kasvaa pelloilla, tienvarsilla, kaatopaikoilla, sekä sellaisilla merenrannoilla, missä on paljon ravinteita rakkoleväkasojen lannoittaessa kasvua. Poimuhierakka leviää hyvin vesiteitse.[1]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poimuhierakka on vanha rohdoskasvi jota on käytetty ruuansulatusvaivoihin, ihosairauksiin, keripukkiin.[1] Siinä on lukuisia yhdisteitä, mm. antrakinonit, parkkiaineet, emodiini, rumikiini, kversetiini ja krysofaanihappo.[4] Myrkytystietokeskus kertoo, että hierakat ovat myrkyllisiä mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Luontoportti: Poimuhierakka (Rumex crispus) luontoportti.com. Viitattu 17.10.2017.
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Poimuhierakan (Rumex crispus) levinneisyys Suomessa Viitattu 17.10.2017.
- ↑ Yrttitarha: Hierakat yrttitarha.fi. Viitattu 17.10.2017.
- ↑ HUS - Kasviluettelo hus.fi. Viitattu 16.10.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Poimuhierakan (Rumex crispus) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Poimuhierakka (Rumex crispus)
- Suomen Lajitietokeskus: Poimuhierakka (Rumex crispus)
|