Rottajärvi (Pori)
| Rottajärvi | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Paikkakunta | Pori |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Laskujoki | ei ole [1] |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 30,4 m [1] |
| Rantaviiva | 1,318 km [2] |
| Pinta-ala | 4,03 ha [2] |
 Rottajärvi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Rottajärvi on Satakunnassa Porissa sijaitseva järvi, joka kuuluu Söörmarkunjoen vesistöön.[2][1]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven pinta-ala on 4,0 hehtaaria ja sen pituus on 550 metriä ja leveys 150 metriä. Järvi sijaitsee keskellä Rottasuota, joka on kokonaan ojitettu. Järven vedet suotuvat suon läpi ja poistuvat suolta sen pohjoissivulla olevaa laskuojaa myöten. Oja yhtyy Viikerinojaan, joka muuttuu ennen Söörmarkkua Söörmarkunojaksi ja sittemmin Söörmarkunjoeksi. Järven rantaviiva on 400 metriä pitkä ja ranta on metsäistä ojitettua suota. Keskellä järveä on suurehko saari ja pohjoisrannalla on yksi tietön rakennus.[2][1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soiden ympäröimä Rottajärvi ei esiinny monessakaan vanhassa kartassa. Se ilmaantui kuitenkin karttoihin, koska talonpojat aikoivat kuivattaa sen. Ruosniemen pitäjänkartassa se on piirretty lähes nykyisen muotoisena, mutta sillä oli tuolloin nykyisen yhden ison saaren lisäksi myös pienempi saari. Kuivattamista suunnittelevan maanmittarin katselmuskartassa vuodelta 1846 saaria on vain yksi.[3][4][5]
Ruosniemeläiset isännät anoivat vuonna 1846 lupaa laskea Rottajärven vedenpintaa ja kuivattaa sitä ympäröivää suota ilmeisesti uusia niittyjä varten. Maanmittarin G. W. Leidenius järjesti samana vuonna katselmuksen, jossa arvioitiin kuivattamisen kannattavuutta. Järven pinta-ala mitattiin 8 tynnyrinalan ja 11 kapanalan suuruiseksi ja järveä ympäröivien soiden pinta-alaksi 78 tynnyrinalaa ja 21 kapanalaa. Järven syvyydeksi oli neljä kyynärää eli noin 2,5 metriä ja pohjamudan paksuus oli noin kaksi kyynärää. Soiden pohjalla oli "svartmyllaa", eli mustaa multaa, sekä hiekan ja saven seosta. Maanmittari ehdotti kuivatusojaksi järvestä pohjoiseen kulkevaa ojaa, joka 1 273 kyynärän pituisena yltäisi Pietilän niityllä juoksevaan ojaan asti. Hän ehdotti myös, että vain pienempi suo kuivatettaisiin sen hyvän mullan vuoksi ja suurempi suo jätettäisiin rauhaan.[6]
Katselmuksen tulokset toimitettiin maaherralle vuonna 1847, joka pyysi lausunnot Tie- ja vesirakennushallitukselta sekä kaikkia muilta asianosaisilta. Hallituksen suositeltua hanketta eikä kenenkään vastustettua sitä, maaherra antoi luvan toteuttaa kuivatus. Sen etenemisestä ei ole tietoa, mutta se sujui varmaan riidatta, koska piirustusten mukainen metsäoja löytyy nykyään kartalta. Järven muoto nykykartalla ja katselmuskartalla ovat samat, joten järven vedenpintaa ei onnistuttu laskemaan. Soiden kuivattaminen on toteutettu viimeistään nykypäivänä, koska soilta johtaa oja kuivatetun Pyntösjärven kuivatusojaan, joka laskee Kokemäenjokeen.[6][7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hosionjärvi kuuluu samaan vesistöön
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Louekari, Sami: Hyödyn politiikka - Kokemäenjokilaakson ympäristöhistoria 1720−1850. tutkielma. Turku: Turun yliopisto, 2013. ISBN 978-951-29-5472-8. verkkoversio (pdf).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Rottajärvi, Pori (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 11.1.2015.
- ↑ a b c d OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 15.1.2015.
- ↑ Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: vihreälle kartalle (fc20050700.jpg), 1855-56
- ↑ Louekari, Sami: Hyödyn politiikka (Ruosniemen pitäjänkartta 1800-luku), 2013, s.250
- ↑ Louekari, Sami: Hyödyn politiikka (Rottajärven katsemuskartta vuodelta 1846), 2013, s.251
- ↑ a b Louekari, Sami: Hyödyn politiikka, 2013, s.249−251
- ↑ Pyntösjärven aukee, Pori (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.12.2014.
