Rosen-terapia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rosen-menetelmä on saksalaisen fysioterapeutin Marion Rosenin kehittämä kehoterapiamuoto.[1] Eräs menetelmän perusajatuksista on, että lihasjännitykset, tunne-elämä ja hengitystapa liittyvät yhteen. Menetelmän tavoitteena on poistaa lihasjännityksiä ja tuoda niiden mahdollisia psykologisia syitä tietoiseen käsittelyyn. Syyt voivat liittyä menneisyyden kokemuksiin ja tapaan olla suhteessa maailmaan ja itseensä. Rosen-menetelmän filosofian mukaan ihmisen mieli kuvastuu kehossa. Menetelmän mukaan tunteen torjunta näkyy kehossa lihastonuksen nousuna. Kun huomio viedään jännittyneeseen lihakseen, se voi rentoutua. Terapeutti ei hiero lihaksia vaan vie kätensä jännittyneen kohdan päälle, painaa sitä ja jää odottamaan, mitä tapahtuu. Samalla kun lihas rentoutuu, hoidettava saattaa tunnistaa tunteen tai tilanteen, joka lihasjännityksen on tuottanut. Rosen-menetelmän filosofian mukaan tunnereaktioiden pidättäminen ja tunteiden torjunta johtaa ihmisen vieraantumiseen todellisesta itsestään ja vasta kun ihminen on yhteydessä todelliseen minuuteensa ja reagoi ”autenttisesti”, hänen kehonsa toimii vapaasti ja pidäkkeettömästi. [2]

Hoitokertojen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Hoitopöydällä tehtävä käsittely kestää noin tunnin. Menetelmän periaatteiden mukaan hoidon aikana muistot ja mielikuvat voivat aktivoitua ja ihminen voi tulla tietoiseksi kehossa olevista jännityksistä ja kivuista sekä omista asenteistaan.[1] Hoidon vaikutuksia voivat olla esimerkiksi tunteiden tunnistaminen, fyysisten kipujen ja kireyksien väheneminen, rentoutuminen, itsetuntemuksen lisääntyminen, omien rajojen selveneminen, yleisen hyvinvoinnin ja luovuuden lisääntyminen sekä omien tarpeiden ja uusien valintamahdollisuuksien löytäminen.[1]

Rosen-terapia on psykoterapeuttisesti vaikuttava hoitomuoto. Sitä ei ainakaan toistaiseksi ole kuitenkaan Suomessa hyväksytty varsinaiseksi psykoterapiaksi, eivätkä hoidon soveltajat kuulu Valviran rekisteriin.[3] Rosen-terapeuteilla on vähintään 4–5 vuoden koulutus. Koulutus on prosessiluonteista ja antaa valmiudet terapeuttiseen työskentelyyn erilaisten asiakkaiden kanssa.[1] Ruotsissa Karoliininen instituutti ja Axelsons gymnastiska institut tekevät yhteistyössä tutkimusta terapiasta.[4] Tämän tutkimuksen mukaan asiakkaat, jotka kävivät säännöllisesti Rosen-terapiassa, raportoivat kokeneensa seuraavia etuja: psyykkisen terveyden kohentumista siten, että positiiviset tunteet lisääntyivät ja negatiiviset tunteet vähenivät. Fyysisen terveyden koettiin vahvistuneen vähentyneen kivun ja lihasjännityksen, parantuneen hengityksen ja ruoansulatuksen ansiosta. Keho–mieli-yhteyden koettiin vahvistuneen siten, että tietoisuus kehollisen jännityksen, emootioiden ja aiempien oireiden välisistä yhteyksistä lisääntyi. Tutkimuksen mukaan Rosen-menetelmän koettiin antavan tukea persoonalliseen kasvuun ja elämän muutoksiin mahdollistaen kontrollin ja autonomian tunteita.[5]

Rosen-menetelmän synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marion Rosen syntyi Nürnbergissä Saksassa vuonna 1914. Hän aloitti hengitys- ja rentoutusmenetelmien opiskelun 1930-luvulla. Toisen maailmansodan aikana Rosen pakeni ensin Ruotsiin, jossa hän valmistui lääkintävoimistelijaksi, ja sieltä Kaliforniaan, jossa hän suoritti fysioterapeutin tutkinnon. Asiakkaiden kanssa työskennellessään Marion kiinnostui kehon ja tunteiden välisestä yhteydestä. Hän alkoi ymmärtää, että kivulla on usein syvällisempiä taustasyitä, ja huomasi, että ne asiakkaat, jotka puhuivat hoidon aikana kokemuksista ja tapahtumista elämässään, toipuivat nopeammin kuin ne, jotka eivät puhuneet. Kivut myös paranivat eikä asiakkaiden tarvinnut tulla enää vastaanotolle saman vaivan vuoksi. Rosenin yli 50 vuoden kokemus tiivistyy nykyisin ajatukseen, että krooninen jännitys kehon lihaksistossa ei ole ainoastaan elinvoimaa kuluttavaa ja kipua tuottavaa, vaan se on myös osa sitä estettä tai muuria, joka erottaa henkilön todellisesta sisäisestä olemuksestaan ja sitä kautta myös muista ihmisistä. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Rosen-menetelmä, Suomen Rosen-terapeutit ry www.rosenterapia.com. Arkistoitu 13.1.2016. Viitattu 30.12.2015.
  2. Svennevig, Hanna: Hyvän olon hoidot: kosketukseen perustuvien hoitojen käyttö hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineenä Väitöskirja. 2003. Tampereen yliopisto. Arkistoitu 18.8.2016. Viitattu 4.1.2016.
  3. Sinikka Luhtasaari: Psykoterapioiden yhteisistä piirteistä, Terveyskirjasto.fi (Arkistoitu – Internet Archive) Duodecim
  4. Forskargrupp Integrativ Vård. Karolinska Institutet.
  5. Bodywork - Rosen Institute roseninstitute.net. Viitattu 30.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]