Robert Moog

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Moog
Bob Moog3.jpg
Robert Moog Kuvassa vas Moog Sonic Six, Minimoog, Moog Modular System
Syntynyt 23. toukokuuta 1934
New York, New York
Kuollut 21. elokuuta 2005 (71 vuotta)
Asheville, Pohjois-Carolina
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Tri. Robert A. Moog (23. toukokuuta 1934 New York, New York, Yhdysvallat21. elokuuta 2005 Asheville, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat) oli elektronisen musiikin pioneeri, joka tunnetaan parhaiten Moog-syntetisaattorin kehittäjänä. Moog itse äänsi sukunimensä ”moug”.

Moog aloitti soitinvalmistuksen jo teini-iässä kokoamalla thereminejä. Sittemmin fysiikkaa ja sähkötekniikkaa opiskellut Moog teki ensimmäisen modulaarisen syntetisaattorinsa vuonna 1963. Helpommin kuljetettava Minimoog ilmestyi vuonna 1971. Varhaiset Moogit vakiinnuttivat syntetisaattorin käyttöliittymäksi pianon kaltaisen koskettimiston.

Moog-syntetisaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin enemmän populaarimusiikissa käytetyn Moog-syntetisaattorin läpimurto tapahtui alun perin klassisen musiikin kautta. Wendy Carlosin albumi Switched-On Bach (1968) osoitti, että syntetisaattoria voi käyttää musiikin teossa, eikä sitä pidetty enää pelkkänä efektilaitteena. Carlos loi päällekkäisäänityksillä Moogin yksiäänisillä soittimilla monimutkaisia äänimaisemia.

1970-luvulla Moogit vakiintuivat monien rock-yhtyeiden kalustoon, ja kokeellisemmat yhtyeet, kuten Emerson, Lake & Palmer ja Kraftwerk, käyttivät niitä koko soundinsa kulmakivenä. Ensimmäinen Moogia sisältävä rock-äänite oli The Doors -yhtyeen esikoisalbumi vuodelta 1967. Myös esimerkiksi Uriah Heepin vuoden 1972 ”Sweet Lorraine” -kappaleessa Moog-syntetisaattori on tärkeässä osassa.

1980-luvulla digitaaliset syntetisaattorit kuten Yamaha DX7 syrjäyttivät analogiset laitteet ja Moogitkin jäivät pienen piirin harrastukseksi. 1990-luvulla analogiset syntetisaattorit kuitenkin löydettiin uudelleen ”lämpimän” soundinsa ja ”inhimillisyytensä” vuoksi, ja Moog-syntetisaattoritkin nousivat uuteen suosioon erityisesti lukuisien analogisten ja ns. virtuaalianalogisten jäljitelmien muodossa.

Moogin yritys Moog Music päätyi vuonna 1975 erinäisten vaiheiden kautta Norlin-nimisen yhtiön omistukseen, ja Moog jätti yrityksen pari vuotta myöhemmin. Norlinin valmistamat Moog-tuotteet eivät olleet yhtä menestyksekkäitä kuin Moogin itse suunnittelemat, joten Moog Music lopetti toimintansa vuonna 1987. Moogin uusi yritys Big Briar osti oikeudet Moog Music -nimeen vuonna 2002 ja toi markkinoille uudistetun version Minimoogista, Minimoog Voyagerin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]