Independent Apostolic Lutheran Church
Independent Apostolic Lutheran Church (IALC) eli riitinmattilaisuus on lestadiolaisryhmä Yhdysvalloissa. Sen jälkeen kun pollarilaisuudesta oli 1962-1963 erkaantunut ryhmä nimeltä auneslaisuus, niin pollarilaisuuden pääsuuntaa ryhdyttiin nimittämään myös riitinmattilaisuudeksi. Riitinmattilaisuus sai nimensä saarnaaja Matt Reedin mukaan, sillä hänen katsottiin johtaneen pollarilaisuuden pääsuuntausta auneslaisuuden erkaantuessa siitä. Auneslaisuus sai nimensä sitä johtaneen Aunes Salmelan mukaan.
Pollarilaisuus erkaantui vanhoillislestadiolaisuudesta 1921-1922. Pollarilaisuudella on kannattajia lähinnä vain USA:ssa. Pollarilaiset kutsuvat itseään evankelisiksi, ja pollarilaisuuden perustaja Juho (John) Pollari olikin lähtöisin Vetelin evankelisista piireistä - nimenomaan äärimmäisevankelisista piireistä.[4] Juho Pollari oli ehkä keskeisin vaikuttaja ns suurseuralaisuudessa ennen pollarilaisuuden erkaantumista erilliseksi ryhmäksi vuonna 1921. Pollari mm laittoi lehteen kutsuilmoituksen lestadiolaisryhmien vuoden 1908 yhteiseen kokoukseen, jossa suurseuralaisuus sai alkunsa.[5]
Riitinmattilaisia on vuoden 2012 arvion mukaan vain noin 600, joten vuoden 2001 arvion jälkeen riitinmattilaisten määrä on romahtanut viidesosaan[4]. Vuonna 2001 riitinmattilaisia arvioitiin olevan vielä jopa 3 000.[6] Riitinmattilaisia on vuoden 2012 arvion mukaan noin 50 enemmän kuin auneslaisia, joten suunnilleen saman verran[4]. Heillä on seurakuntia Minneapolisissa, Duluthissa, Kenoshassa ja Ishpemingissä. Riitinmattilaisuudesta erkani vuonna 1982 ollanketolaisuus-niminen erittäin pieni ryhmä, joka on nimetty saarnaaja Elden Ollankedon mukaan[7].
Vuonna 2012 riitinmattilaisia oli n 600, joten se on kahdeksanneksi suurin lestadiolaisuuden haara maailmassa, ja suurin pollarilaisuuden haara.[4][6] Suurin lestadiolaisuuden haara on vuonna 2012 vanhoillislestadiolaisuus 115 000 henkilöllä, josta pollarilaisuus erkani vuonna 1921.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hepokoski, Warren: The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000 2002. Warren Hepokoski. Viitattu 31. heinäkuuta 2012. (pdf-versiossa on sivunumerot) (englanniksi)
- Facts about Laestadianism in America lestadiolaisuus.info. Viitattu 17. tammikuuta 2007. (englanniksi)
- Talonen, Jouko: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento (Virtuaalikirkon videoimana ja arkistoimana). Laestadiuksen perintö ja perilliset - seminaari Oulussa 4.-5.10.2012 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7. lokakuuta 2012.
- Lohi, Seppo: Lestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK), 2007. ISBN 978-951-843-109-4.
- Talonen, Jouko: Iustitia 14, STI-aikakauskirja, Lestadiolaisuuden monet kasvot. Lestadiolaisuuden hajaannukset (pdf). Suomen teologinen instituutti (STI), 2001. ISBN 952-9857-11-X.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Talonen 2001 s. 25 ja 30.
- ↑ Hepokoski 2002. s. 28, 40-41, 43-45, 85-91 ja 108
- ↑ Kinnunen 2004. s. 438
- ↑ a b c d e Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5. lokakuuta 2012. Virtuaalikirkko on videoinut ja arkistoinut seminaarin luennot Internettiin: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali/arkisto.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lohi 2007. s. 490
- ↑ a b Talonen 2001. s. 25
- ↑ Hepokoski 2002. s. 89