Richey James Edwards
| Richey James Edwards | |
|---|---|
.jpg) Richey Edwards vuonna 1992 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Richard James Edwards |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1967 Blackwood, Caerphilly, Wales |
| Kuollut | Katosi 1.2 1995 - julistettiin kuolleeksi 23.11.2008 |
| Ammatti | muusikko, sanoittaja, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Richey Manic, Richie Edwards. Richie James |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1989–1995 |
| Tyylilajit | punk, rock, glamrock |
| Soittimet | kitara |
| Yhtyeet | Manic Street Preachers |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Richard ”Richey” James Edwards (s. 22. joulukuuta 1967 – katosi 1. helmikuuta 1995) oli walesilaisen Manic Street Preachers -yhtyeen jäsen ja kitaristi. Hän katosi vuonna 1995. Hänet julistettiin kuolleeksi 23. marraskuuta 2008. Edwards kärsi vakavasta masennuksesta, minkä voi huomata hänen sanoituksistaan ja haastatteluistaan. Siksi hänen katoamistaan onkin usein pidetty itsemurhana. Hän harjoitti itsensä vahingoittamista tumppaamalla savukkeita kehoonsa ja viiltelemällä ihoaan. Hän kertoi sen olevan keino purkaa pahaa oloa, mutta hän väitti, ettei sillä ole mitään tekemistä itsetuhoisuuden kanssa. [1][2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manic Street Preachers
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]James Dean Bradfield (laulu, kitara), Nicky Wire (basso) ja Sean Moore (rummut) perustivat Betty Blue -nimisen yhtyeen vuonna 1986. Kahden vuoden sisällä yhtyeen alkuperäinen kitaristi Flicker oli jättänyt yhtyeen ja ryhmä oli vaihtanut nimekseen Manic Street Preachers. Kesällä 1988 Swansea-yliopistossa opiskellut Richey James (syntynyt Richey Edwards) liittyi yhtyeeseen. Hän oli aiemmin toiminut yhtyeen autonkuljettajana.[2]
Heidän uransa pääsi kunnolla vauhtiin vasta vuonna 1991 kun singlet – ”Motown Junk” ja ”You Love Us” julkaistiin Heavenly Recordsilla. Toukokuussa 1991 median huomio kasvoi entisestään, kun yhtyeen kitaristi Richey James antoi haastattelun toimittaja Steve Lamacqille. Toimittaja kyseenalaisti bändin aitouden, jolloin kitaristi Richey James kaiversi puukolla käsivarteensa sanat ”4 Real”. Vamma vaati sairaalakäynnin ja 17 tikkiä. Tapahtuma johti lukuisiin lehtiartikkeleihin ja poiki bändille suuren levy-yhtiön sopimuksen Sonyn kanssa. Monet pitivät Richeyn tekoa pelkkänä media-tempauksena, mutta seuraavien vuosien aikana kävi selväksi, että itsensä viiltely oli vain yksi merkki Jamesin pahenevista mielenterveysongelmista. Helmikuussa 1992 ilmestyi yhtyeen paljon hehkutettu debyyttialbumi Generation Terrorists. Richey James Edwards sai mainetta brittilehdistössä provosoivilla kommenteillaan, mikä toi yhtyeelle runsaasti palstatilaa. Vuonna 1993 ilmestyi yhtyeen toinen albumi Gold Against the Soul.[2]
Mielenterveyden ongelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian Gold Against the Soul -albumin julkaisun jälkeen Richey kamppaili pahenevan alkoholismiin ja anoreksiaan liittyvän masennuksen kanssa ja alkoi viillellä itseään veitsellä – pahamaineisimpana tapauksena konsertti Thaimaassa, jossa hän ilmestyi lavalle veitsillä viillelty rintakehä veressä. Vuoden 1994 alussa hän joutui yksityiseen hoitolaan, ja bändin oli pakko esiintyä triona useissa konserteissa. Jamesin mielenterveysongelmat näkyivät myös yhtyeen kolmannen albumin The Holy Bible (1994) sanoituksissa. Albumi oli synkkä ja ahdistunut teos mutta sai kuitenkin kehuja kriitikoilta.[2] The Holy Biblen jälkeen Richey palasi vielä keikkailemaan, ja lavalla hänet nähtiin viimeisen kerran Lontoossa 21. joulukuuta 1994.[3]
Katoaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen The Holy Bible -albumin Yhdysvaltain julkaisua ja kiertuetta Richey kirjautui ulos lontoolaisesta hotellistaan 1. helmikuuta 1995, ajoi Cardiffin-asunnolleen ja katosi jättäen jälkeensä passinsa ja luottokorttinsa. Viikon sisällä hänet ilmoitettiin kadonneeksi, ja hänen hylätty autonsa löydettiin Severnin sillalta Bristolin ulkopuolelta – paikasta, joka tunnetaan itsemurhista.[2][4]Kesään mennessä poliisi oletti hänen olevan kuollut. Murtuneina mutta edelleen sinnikkäinä jäljelle jääneet Manicsin jäsenet päättivät jatkaa triona ja käyttivät Jamesin jälkeensä jättämiä sanoituksia uusien kappaleiden pohjana. Joitakin Edwardsin sanoituksia oli hänen katoamistaan seuranneella levyllä Everything Must Go. Yhtyeen keulahahmon James Dean Bradfieldin mukaan neljännes yhtyeen kappaleiden tuottamista tuloista säilytetään omalla pankkitilillään Edwardsin paluun varalta. Summan arvellaan olevan jo useita miljoonia puntia.[5][6][7] [8] Manic Street Preachersin Richey Edwardsin sanoituksista tekemä albumi Journal for Plague Lovers ilmestyi 18.5.2009. Edwards antoi muutama viikko ennen katoamistaan sanoitukset ja piirroksia sisältävän vihkosen yhtyeen toiselle sanoittajalle Nicky Wirelle.[9]
Julistettu kuolleeksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edwards katosi 1. helmikuuta 1995. Hänestä on tehty useita havaintoja, mutta vain noin kaksi viikkoa katoamisen jälkeen tehdyt havainnot on voitu vahvistaa. Edwardsin auto ilmoitettiin hylätyksi 17. helmikuuta 1995. Hänet julistettiin kuolleeksi marraskuussa 2008.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Manic Street preachers guitarist Richey Edwards presumed dead The Daily Telegraph. Viitattu 23.11.2008.
- ↑ a b c d e Erlewine, Stephen Thomas: Manic Street Preachers Biography All Music. Viitattu 4.2.2025.
- ↑ This Day In Music: This Day in Music - Richey Edwards Musicroom Blog. 1.2.2013. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ The mysterious disappearance of Manic Street Preachers star Richey Edwards The Independent. 1.2.2025. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Richard Simpson: Missing star's parents refuse £3m The Standard. 12.4.2012. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Helen Pidd: Richey Edwards case closed: how 14 years of hope ended The Guardian. 29.11.2008. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Manic Street Preachers still put money aside for Richey reveals new documentary Malvern Gazette. 13.11.2022. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ WalesOnline: Still hope for Richey Edwards' family Wales Online. 31.1.2002. Viitattu 4.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Otto Talvio: Kuolleen runoilijan seura. Nyt, 15.5.2009, s. 22-23.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
