Retorinen kysymys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Retorinen kysymys tarkoittaa interrogatiivi- eli kysymysmuotoista lausumaa, joka esitetään keskustelun tehokeinona eli retoriikkana ja johon odotetaan lähinnä samanmielisyyden osoitusta eikä niinkään vastausta.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Lasketko leikkiä?”
  • ”Etkö parempaa keksinyt?”
  • ”Oletko sinä vähän tyhmä?”
  • ”Kukapa ei haluaisi kaunista kotia!”
  • ”Ihanko tosi?”
  • ”Onko toimittaja itse jo lopettanut vaimonsa hakkaamisen?”
  • "Olenko ainut, joka..."

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska retoriseen kysymykseen ei odoteta varsinaista vastausta, sitä käytetään yleensä puheteknisenä keinona, jolla pysäytetään asian käsittely. Tyypillisesti retorinen kysymys tuo esille ongelman tai aiheen: Kukapa ei haluaisi kaunista kotia. Sitä aletaan sitten selvittää, esimerkiksi millainen koti on kaunis ja miten kodin kauneus saadaan aikaan. Retorisen kysymyksen avulla käsiteltävän asian merkitys korostuu. Se pysäyttää asian käsittelyn ja kuulijat alkavat miettiä, mutta kertoja ”vastaakin” itse ryhtymällä varsinaisesti käsittelemään asiaa. Retorisen kysymyksen esittäjän pitää kuitenkin monesti viestiä vielä erikseen eleillä, ilmeillä tai äänenpainollaan, ettei hän odotakaan kuulijoilta vastausta. Väitteeksi tai kysymykseksi tulkittuna retorinen kysymys voi silti saada kuulijat miettimisen sijasta puuttumaan asiaan: Oletko itse vähän tyhmä? Yksi retoristen kysymysten käytön pääperiaatteista on, ettei niitä pidä esittää liikaa, jotta ne eivät menetä tehoaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.