Retapamuliini
| |
| |
Retapamuliini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| [(1S,2R,3S,4S,6R,7R,8R,14R)-4-etenyyli-3-hydroksi-2,4,7,14-tetrametyyli-9-okso-6-trisyklo[5.4.3.01,8]tetradekanyyli]2-[[(1R,5S)-8-metyyli-8-atsabisyklo[3.2.1]oktan-3-yyli]sulfanyyli]asetaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | D06 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C30H47NO4S |
| Moolimassa | 517,756 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | topikaalinen |
Retapamuliini (C30H47SNO5) on pleuromutiliinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Retapamuliinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se sitoutuu bakteerien ribosomien 50S-alayksikköön. Sitoutuessaan yhdiste estää peptidyylitransferaasin toiminnan ja siten proteiinisynteesin. Lääkeaine tehoaa erityisesti grampositiivisiin bakteereihin kuten stafylokokkeihin ja streptokokkeihin. Aine tehoaa myös eräisiin gramnegatiivisiin bakteereihin. Retapamuliini on hyväksytty markkinoille Yhdysvalloissa ja Euroopan unionin alueella 2007 ihoinfektioiden kuten märkäruven ja tulehtuneiden haavojen hoitoon.[1][2][3][4]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Retapamuliinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat useimmiten lieviä, kuten ihoärsytystä tai ihottumaa.[2][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bernhard Kutscher: Dermatologicals (D), 3. Antipsoriatics (D05), Antibiotics and Chemotherapeutics (D06), and Corticosteroids (D07) for Dermatological Use, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2020
- ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 1561-1567. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 364. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Lily P. H. Yang & Susan J. Keam: Retapamulin. Drugs, 2008, 68. vsk, s. pages 855–873. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)